Lupauduin yhteen lehtijuttuun haastateltavaksi ja kun lehti lopulta ilmestyi, huomasin siinä kaksi virhettä. Ikäni oli väärin ja samoin lasten lukumäärä. Näitä tietojahan minulta ei edes haastattelun yhteydessä kysytty, mistä lie toimittaja ne tietoonsa ollut onkivinaan. Toisaalta eivät ne jutun kannaltakaan olleet mitään oleellisia, joten ihan sama. Olkoon sitten väärä ikä ja lapsien lukumääränä vain yksi.

Kunnes sitten tajusinkin seuraavana iltana, että ikähän oli täsmälleen oikein. Minä olen vuotta nuorempi kuin mitä luulin olevani. Oikean ikäni selvittämiseksi tarvittiin myös Miehen ja laskutoimitusten apua... Kuinka kukaan voi olla näin muistamaton. Mutta edelleen olen kyllä melkolailla varma, että lapsiluku oli väärin... Eikös noita muka ole kaksi, vai pitäisiköhän mennä laskemaan varmuuden vuoksi...

***

Unohdin tänään kokonaan lääkärin soittoajan, joten jatkotoimenpiteet ja kunnon troppien ruikutus jäi maanantaille. Jos silloinkaan muistan. Teratologiseen muistin soittaa, siellä vastasi oikein mukavan kuuloinen naisääni, joka kertoi heti tarvitsemani tiedot. Eli satunnaisesti Litalginia voi käyttää, jatkuvassa käytössä on riski, että ainetta kertyy vauvaan. Huojentava tieto. Toivottavasti muistan sen vielä maanantaina, jos nyt muistan lääkärin soittoajan...

***

Varmaan näitä muistamattomuuksia olisi ollut enemmänkin, mutta en vaan millään muista. Dementikon muistelmat ovat kovin lyhyt opus onneksi. Veijolla taitaa olla jotain dementikkoja vastaan, ei ryöjä päästä mua ollenkaan blogiini. Onneksi aina voi näpytellä WordPadiinkin.