Sappikohtaus iski taas, kolmas tämmöinen pahempi. Eihän tämä sikäli yllätyksenä tullut, että pari päivää on jo ollut vähän outo olo. Mutta sitä vaan taikauskoisesti toivoo, että jos ei pue aavistuksia sanoiksi, niin kohtausta ei tulekaan. Tuli se silti.

Illalla American Idolsien jälkeen tuli tosi paha olo, vapinaa ja voimattomuutta. Varsinaisia kipuja ei niinkään. Vedin sitten naamaani Burana 800 tabun ja painuin yläkertaan lepuuttelemaan. Vauvan otin mukaan, kun raukan pitää saada syödä. Vauva söi ja nukahti, heräsi ja kun yritin syöttää taas, niin oli pakko lähteä välillä oksentamaan. Voi pientä raukkaa, huuto oli sydäntä särkevää, kun paha äiti vei tissin pojan suusta.

Pari kertaa olen oksentanut, nyt on jo kipujakin. Ei niin hirveitä kuin viimeksi, ehkä vanhat Buranatkin jotenkin auttavat? Mutta unta en oikein saa, sattuu kuitenkin sen verran. Inhottavaa tämmöinen, kai se on jo huomenna mentävä päivystykseen kerjäämään reseptiä Litalginiin? Onneksi tämä tuli sentään lauantaina, Mies on huomenna kotona pyörittämässä taloutta, minusta ei välttämättä ole siihen. Aikaisemmin kohtauksista toipuminen on vienyt kaksi päivää, mutta ehkä jo maanantaina olen kutakuinkin kunnossa? Ja Esikoinenkin on onneksi silloin hoidossa, Vauvan hoitaminen on kuitenkin vähän helpompaa, vaikka pieni onkin jo oppinut ryömimään ei niin luvallisiin paikkoihin...

Olen ilmeisesti tullut oikein kunnolla vanhaksi mummoksi, dementia riivaa ja höpisen sairastamisesta...