Ehkäpä tuli juhlittua liikaa vappua? Tämmöiselle äiti-ihmiselle ei oikein edes tuo kotikutoinen sima käy vai liekö väsymyksen syy se, että pitää epätoivoisesti tehdä pihahommeleita. Illalla ei millään malttaisi mennä nukkumaan, kun ipanat lopulta ovat untenmailla - eihän nyt aikuisten omaa aikaa mitenkään voi tuhlata nukkumiseen! Ja tänäkin aamuna Vauva mokoma päätti, että aamu alkaa seiskalta... Tuttu töräys vaipassa kävi ja vaikka kuinka yritin vakuuttaa pienelle, että nyt ON yö, niin ei. Tissitainnutuskaan ei toiminut, maitoni on viallista? Sitkeästi torkuin kuitenkin vähän yli kasin, mutta sehän ei mulle laiskimukselle millään riitä...

Vauva vetelikin sitten oikein megapitkät päikkärit vaunuissa, kun häärimme Esikoisen kanssa pihalla. Mun vauvoille yli kahden tunnin unet on jo ihan kova saavutus. Oli tosi suloista kurkkia vaunuihin hyttysverkon taakse, siellä Vauva veteli unia niin söpöisesti. Mutta mikäs linnun laulun tuudittamana onkaan nukkua.

Jotain outoa on kyllä ilmassa, Esikoinen ja Vauva nukahtivat kumpikin lauantaina jo hyvän matkaa ennen yhdeksää illalla. Käsittämätöntä! Ihan kuin oltaisiin joku normaali perhe, jossa lapset menevät unille ihmisten aikoihin. Ja kaiken lisäksi Esikoinen kömpi ITSE sänkyyn sekä perjantaina että lauantaina. Mikä ihme tuolle meidän Nukkumatin kauhulle on oikein tullut? Onneksi sentään eilen palattiin jo normaaliin päiväjärjestykseen, eihän tätä outoa tilannetta voi äidin hermo kovin kauaa kestää.

Mies vaihtaa Vauvalle vaippaa, ajattelin suorittaa taktisen vetäytymisen Vauva kainalossa makuuhuoneen hämärään. Muka imettämään, ajattelin lähinnä päiväunia itselleni...