Hmm, mahdanko vähän toistaa itseäni? ;) Nooh, kertaus on opintojen äiti ja varsinkin ikävystymisen isoäiti.

Eiliset suunnitelmat Vauvan kainaloon ottamisesta ja iltatorkuista menivät ihan nappiin. Voi kun olikin mukava nukkua pieni mies kainalossa, Vauvakin tykkäsi, kun sai nukkua tutti suussa koko ajan. Välillä havahduin puolella korvalla siihen, että poju nielee maitoa unessaankin. Kylläpä oli kätevää, herättiin molemmat sitten hyväntuulisina.

Koska olin eilen vähän väsynyt, aloin tietenkin iltatorkkujen jälkeen leipomaan sämpylöitä. Loogista, todella. Hyviä tuli ja niinpä kun tänäänkin väsytti, niin leivoinpa tänäänkin vielä yhden satsin. Kiva lopetella leipomista tuossa joskus puoli yhdentoista maissa, talossa tuoksuu ihanasti vastaleivottu sämpylä. Täällä ei tosiaankaan ole pullantuoksuista kotiäitiä ollut aikoihin, pitäisiköhän sekin omituinen otus kutsua joskus kylään? Vai opettelisiko sittenkin menemään nukkumaan vaikka kympiltä niin jäisi typerät päähänpistot toteuttamatta.

Mutta väsy tosiaan on, mikähän ihme nyt on iskenyt? Tuntuu ettei millään saa nukkua tarpeeksi, vaikka minähän nukun tosi hyvin! Tänäänkin vetelin vielä varmemmaksi vakuudeksi Vauvan kanssa päikkärit, kun Esikoinen oli hoidossa. Tästä vain puuttuisi perinteinen syy väsymykseen, ei kevät vaan se toinen... Mutta ei kai se nyt voi olla mahdollista, me ollaan oltu tosi kiltisti Miehen kanssa. Ihan varmasti!

Vauva syö kiinteitä

Vauva on syönyt kiinteitä nyt viikon. Tai perjantaina unohdin ihan totaalisesti antaa rouskuteltavaa pojalle, kamala kun on niin dementoitunut. Eipä Mieskään kyllä muistanut, vaikka välillä syöttääkin ihan varmuuden vuoksi Vauvaa... Sunnuntaina keittelin pojalle bataattimössöä, jota pakastinkin jääpalamuotteihin. Bataattimössölle ja lusikalle Vauvan suu aukeaa kauniisti ja sisään saakin lappaa pari lusikallista. Mutta juuri kun syöttäjä alkaa kuvittelemaan, että tämähän toimii, niin Vauva pulauttaa kaiken poskijemmastaan. Ovela poika! Tosin jotain on täytynyt mennä mahaankin asti, olen nimittäin bongannut kakasta pieniä sulamattomia bataatin palasia. Kakkabongaushan on jokaisen äidin suosikkiharrastus? ;)

Tänään muistin antaa Vauvalle kiinteitä, mutta muutoin homma karahteli vähän kiville. Kaivoin jääpalamuotin pakastimesta, en tietenkään ole saanut aikaiseksi irroitella paloja kauniisti rasiaan vaan olen pussittanut pelkän muotin semmoisenaan. Siinäpä saikin sitten liikuntaa, kun hakkailin muottia pyötään saadakseni edes yhden palan irti. Yksi irtosikin kovan hakkaamisen seurauksena. Reteesti nakkasin palasen pikkulautaselle ja mikroon minuutiksi täydelle teholle... Ei sitten yhtään käynyt mielessä, että ehkäpä ajassa oli ainakin 40 sekuntia liikaa... On vähän eri asia lämmitellä lautasellista ruokaa kuin pientä hippusta mössöä... Palasin mikron kilahdettua tutkimaan tuloksia ja ilmassa leijaili mielenkiintoinen tuoksahdus. Otin reunoistaan mustuneen bataattikeon mikrosta, eipä auttanut kuin aloittaa hakkaaminen uudestaan. Toisella kertaa olinkin sitten vähän varovaisempi. Ja onnistuinpas muuten kerrankin lypsämään käsin maitoa bataatin notkistuttajaksi. Mulle se on saavutus, olen maailman huonoin käsinlypsäjä, tämä lehmä heruu vain vauvoille ja Aventin lypsykoneelle.

Huomenna olisikin Vauvan 6 kk neuvola, saapa nähdä mitähän siellä tällä kertaa sanotaan... Joten nukkumaan, eika on jo 10:30 eli ihan kestämättömän aikaisin. ;)