Olipa kerran ei niin kovin kauan sitten kaukana pohjoisessa maa, jonne syntymistä pidettiin lottovoittona. Tuo lottovoittajien maa eli metsistään ja kännyköistä, kunnes eräänä keväänä idylli särkyi.

Maassa eli työläisten eliitti, vessapaperinvalmistajat, joiden palkkoja kadehtivat kaikki muut. Jokainen kun ei voi olla vessapaperinvalmistaja vaikka kuinka haaveilisi ja unelmoisi. Kaikilla vaan ei ole riittävästi ahneutta vaatia joka vuosi lisää palkkaa ja etuja. Eräänä keväänä kaikki muuttui, vessapaperitehtailijat päättivät, että nyt saa riittää, vessapaperinvalmistajienkin täytyy valmistaa tuota välttämätöntä kulutushyödykettä myös jouluna ja juhannuksena - mistä muuten Joulupukki ja juhannuksen juhlakansa saisivat riittävästi takapuolen tuketta? Eihän siitä mitään tullut, ei vessapaperinvalmistajille kelvannut edes kolminkertainen palkka. Vessapaperitehtaat ajattettiin alas, alkoi istumalakko. Sääli vaan ettei tyhjän päällä istumalakko...

Ihmiset ostelivat paniikissa kauppojen hyllyt tyhjiksi vessapaperista. Lopulta jopa talouspaperi kelpasi, milloinhan loppuvat nenäliinatkin? Jopa nettihuutokaupoissa uudeksi hittituotteeksi nousi Lambi-rulla. Valtion päämiehet yrittivät kilvan rahoitella, että kyllä vessapaperia vielä saa, kenenkään ei tarvitse pyyhkiä sormella. Mutta kukas niitä uskoisi, tuottavat varmasti omat paperinsa jostain ulkomailta?

Päivien kuluessa paniikki kasvoi kasvamistaan, ihmiset alkoivat näyttää entistä stressaantuneemmilta, otsat olivat syvässä kurtussa kauniista auringonpaisteesta huolimatta. Kodeissa vessapaperi oli kortilla, vanhemmat vahtivat hysteerisenä lapsiensa paperinkulutusta. Kevään juhlakutsuissa luki viimeisenä PS. Omat paperit mukaan! Kansakunta huojui katastrofin partaalla, kummalla kädellä sitä pitikään pyyhkiä jos paperi loppuu?

Jobbarit kävivät hakemassa vessapaperia pakettiautolasteittain rajojen takaa, jopa venäläinen hiekkapaperiksi ennen haukuttu vessapaperikin kävi epätoivoisille. Vessapaperirullasta tuli painonsa arvoinen kultaa - mikä ei ole kovin paljon, aika kevyitähän nuo on... Kadunkulmissa ihmiset keskustelivat kaiholla ajoista, jolloin vessapaperia oli vaikka mitä merkkejä, kuka tykkäsi halvasta Dailysta, kuka Lambin tai Embon pehmeydestä...

KOTKAt haistoivat tässä uuden markkinaraon: Kestovaippojen rinnalle tuoteperheeseen tuli uusi tuote - kestovessapaperi. Luksusmalleissa saa valita itse haluamansa kirjailun, vaikka oman nimen tai horoskooppimerkkinsä. Pian koteihin ilmestyikin pyyheliinatelineiden rinnalle toinen, pienempi teline, jossa on kauniisti nimikoituna kestovessapaperit jokaiselle perheenjäsenelle ja huomaavaisissa kotitalouksissa omansa jopa Vieras-aplikaatiolla. Kotona työskentelevät kotiäidit unohtivat siis kokonaan jälkikasvunsa ja heittäytyivät täysillä uuden kannattavan pienteollisuuden pariin.

Ei niin kestoiluunsuuntautuneet alkoivat repiä vanhoja kunnon päivänlehtiä vessapaperiksi, kunnon käsissä pyörittelyn jälkeen jopa p*skalehti sopi oivasti p*skapaperiksi. Raharikkaat pyyhkivät euron seteleillä, jotkut vanhanaikaiset jopa oravannahoilla, mistä kettutytöt saivat aiheen vaatia myös tavallisen oravan täyssuojelua lento-oravien lisäksi. Niin surmanhimoisina ihmiset noita suloisia elukkaparkoja vaanivat.

Koska korvaavat tuotteet vessapaperille oli nyt keksitty ja hyväksi havaittu, vessapaperitehtaat lakkautettiin kokonaan. Siitäpäs saivat mokomat ahneet vessapaperinvalmistajat! hykerteli varmaan moni syvällä sisimmässään. Paperin ja oravannahkojen virtaa ei viemäröinti tietenkään kestänyt ja niinpä uudeksi työläisten aateliseksi nousivat lvi-miehet, jotka alkoivat heti oman palkkojen ja etujen nostamisensa...

***

Ja tämä tarinahan on tosi kuin huuhteluvesi. Siitä lisää sitten ensi kerralla, nyt on kiire ompelemaan kestovessapaperia -->