Vauva on syönyt kiinteitä nyt neljä viikkoa. Syönyt on ehkä vähän turhan suuri sana, Vauva lähinnä pyörittelee mössöjä suussaan ja välillä suostuu jotain ihan nielemäänkin. Maissinaksuista Vauva tykkää, innoissaan pitää kummassakin kädessä ja työntää suuhunsa. Myöskin jauheliha, jossa on mausteena sipulia, mustapippuria ja basilikaa, kelpaa meidän miehelle. Tai siis ainakin jauheliha saa bataatti-äidinmaito mössön maistumaan ihan eri tavalla kuin pelkän tylsän bataatin.

Vauvan kakasta olen bongannut, että roskat ja paperi kyllä maistuisivat. Niitä nimittäin löytyy kakasta, vaikka yritämme pitää huolen ettei lattioilta löytyisi liiemmälti sattumia. Joku vauvanruokavalmistaja voisi keksiä tehdä kiinteitä, jota muistuttavat roskia ja paperia... Niillä saisi pahimmankin kiinteistä kieltäytyjän nassuttelemaan jopa ihan itse.

Nestlélta tuli joskus kuukausia sitten etanapostiin esite vauvanruoista. Huvikseni lukaisin sitä pari päivää sitten, lähinnä purkkien sisältöjä. Suurin osa purkkiruokien sisällysluetteloista alkaa yllättäin ainesosalla VESI. Jos vesi ei ole ensimmäisenä, niin se muutamia luomupurkkeja lukuunottamatta on listassa toisena. Kallista vettä! Ilmeisesti lastenruokateollisuudessa on sama ilmiö kuin kosmetiikassa, ainesosan vesi oikeampi nimitys olisi profit.

Muutenkin lastenruokien nimeäminen on äärettömän luovaa. On pikkufarmarin herkkua ja pasta Toscanaa - komeista nimistä huolimatta samaa sössöä kuin kaikki muutkin. Pastaa ja broileria purkki tuotti yllätyksen, ainesluettelo nimittäin alkaa vesi, peruna, porkkana... Olisin melkein voinut kuvitella, että tärkeimmät ainesosat broileri ja pasta olisivat tulleet ennen perunaa ja porkkanaa.

Oma lukunsa ovat osio vellit ja puurot. Jostain kumman syystä vauvapuuroissa korvikemaito on välttämätön ainesosanen, ilman sitä ei löydy ainoakaan puurojauhetta. Valiolta onneksi löytyy pari valmispuuroa ilman maitoa tetroissa - tosin huolellinen saa olla, suurin osa on maidollisia. Olisin joskus Esikoisen aikaan ollut innokas ostamaan jotain hienon kuuloista Hedelmäkaurapuuroa, mutta into laantui siihen, kun luin, että jauhe sisältää korvikemaitoa. Eipä auttanut kuin keitellä puurot ihan tavallisista kaurahiutaleista ja sotkea hedelmät sekaan ihan itse. Oikeastaan onni ettei valmiita maidottomia puurojauheita ollut, tuolla tyylillä säästin pitkän pennin. Vellit ovat hassu tuote nekin, viljaa, maissia tai perunaporkkanaa niissä on yleensä reippaasti alle 10 prosenttia (loput on korviketta) ja silti niitä pidetään välttämättöminä vauvojen kasvulle.

Joskus on suorastaan pelottavaa seurata nettikeskusteluja, joissa pienten vauvojen äidit ihmettelevät, että voiko vauvanruokaa tehdä ihan itsekin. Ihanko varmasti omatekoisessa porkkanamössössä on kaikkea mitä vauva tarvitsee... Liian usein olen myös lukenut äitien pohdintaa siitä, että oma rintamaito on varmasti lirua, jolla vauva ei voi kasvaa - teollinen korvike, joka sisältää kaiken on turvallisempi vaihtoehto. Eikä asiaa paljon auta neuvolakaan, jossa yleensä määrien mittarina käytetään vauvanruokapurkkia. Kukapa ei olisi koskaan törmännyt neuvolassa terveydenhoitajan kysymykseen "Montako purkkia vauva syö?"

Periaatteessa vauva voi syödä melkein mitä vain aikuisetkin syövät. Jo tavalliselta ruokalautaselta löytyy melkein aina jotain, mitä vauvalle voi antaa. Soseiden ei tarvitse olla silkinhienoja, jo pelkkä haarukalla muussaaminen usein riittää. Jos kerran ihmiset ovat satoja vuosia pärjänneet ilman purkkiruokia, niin eivät ne mikään välttämättömyys ole nykyisinkään. Hassua, että aikuiset eivät itse miellä omia teollisia ruokiaan paremmiksi kuin kotiruokaa, mitä muuta einekset ja valmisruoat ovatkaan kuin yhtä lailla teollista ruokaa kuin vauvojen purkkimuonakin.

Purkkiruokaa käytetään meilläkin, toki. Tosin nyt Vauvan kanssa olen tarkoituksella pyrkinyt vähentämään purkkien määrää, niinpä Vauva on vasta saanut kahta hedelmää purkista. Esikoiselle tulikin annettua lähes kaikki hedelmät ja marjat purkista, helppoa ja vaivatontahan se oli - ja edullistakin, kun sattui hyvä purkkitarjous. Matkoilla ja vararuokana purkit ovat pelastaneet monta ateriaa. Silti minusta on itsestään selvää, että kyllä itse tehty vauvanruoka hakkaa teolliset ruoat mennen tullen.