Elma pohdiskeli tänään blogien totuudenmukaisuutta ja vähän Salarakkaitakin. Todellakin, mistäpä sitä tietää, ovatko jutut totta vai pelkkää tarua. Monesti sillä kai ei olekaan hirveästi merkitystä edes, toisaalta kukapa jaksaisi oikeasti viikosta toiseen pyörittää johdonmukaista valetta. Jossain vaiheessa näppärinkin kirjoittaja onnistuu puhumaan itsensä nurkkaan. Tai no, kaipa nuo mielipiteet vaihtuvat ihan todellisillakin henkilöillä joskus aika tiuhaan, perusfaktat onneksi ei.

On aika yllättävää huomata olevansa tunnistettavissa, vaikka en kerrokaan oikeaa nimeäni tai nikkiä, jota käytän netissä ja irkissä. Ehkäpä joskus olisikin viisainta edes vähän väärentää faktoja, muuttaa vaikka hiukan lasten syntymäaikoja ja miksipä ei vaikkapa sukupuolia? Mutta lienee liian myöhäistä jo tässä vaiheessa, olisi pitänyt tajuta jo aikaa sitten...

Muutaman blogin kohdalla jopa minäkin olen päätellyt, että kyse on villistä fiktiosta. Avionrikkojaa luin joskus ihmetellen, jossain vaiheessa kuitenkin tuli olo, että eihän tämä voi olla tottakaan. Liika on liikaa, vaikka teksti sinänsä oli hyvin kirjoitettua ja jäsenneltyä. Omalla tavallaan Avionrikkojalla oli selkeä mielipide - tosin väärä näin vaimoihmisen mielestä. ;) Ilmeisesti Avionrikkoja itsekin huomasi, että vedätys ei enää toimi ja lopetti kirjoittamisen. Tai sitten Avionrikkojan vaimo pääsi selville siippansa touhuista ja iski sinne missä se tuntuu eli takavarikoi tietokoneen? ;)

Julkinen Salarakas saapui Blogistaniin hehkuttaen upeaa ulkomuotoaan ja rehvastelleen vapaalla seksillä.  Milläs muulla lukijoita saisikaan nopeasti paljon kuin seksillä? Vielä varmemmaksi vakuudeksi blogi on K-18 leimalla varustettu, voisiko enempää enää mainostaakaan? Julkisen Salarakkaan peppufrendiksi ilmestyi pian myös Milla B, upea, mutta uskollinen isukin rahoilla eläjä. Valhe kävi pian liian ilmeiseksi Salarakkaalle ja niinpä apajilla jatkaa enää Milla B. Kuinkahan kauan hänkään jaksaa? Seksi niin kivaa kuin onkin, on loppujen lopuksi aika pian loppuun kaluttu luu ja omalla kauneudella ja hehkeydellä kehuskelukaan ei kovin pitkälle ainakaan sanallisessa muodossa kantane? Pidemmän päälle todellisen elämän kuvaukset kantavat paremmin, fiktion haittana on se, että kirjoittajan todellisesta persoonasta ei pääse selville - ja ainakin minua oikeat ihmiset kiinnostavat paljon enemmän kuin typerät karikatyyrit.

Minua ärsyttää se, että näistä kolmesta blogista Avionrikkoja oli edes jotenkin kuviteltavissa ajattelevan ihmisen kirjoittamaksi. Salarakas ja Milla ovat aivottomia barbienukkeja vailla mitään todellista sisältöä, todellisia rimanalituksia. Onko todella niin, että jos nainen on kiinnostunut seksistä, täytyy kyseessä olla aivoton tapaus? Eikö muutoin blogiin saada sisältöä kuin loppumattomilla "olen upea ja kaikki kuolaa perään" jaarituksilla? Olisipa virkistävää lukea joskus naispuolisen Avionrikkojan tilityksiä ja pohdintoja, siinäpä tilaus jollekin kynäniekalle. Vaikka ihan fiktiivisiäkin...