Kotiuduttiin kotomaan reissulta eilen ja nyt jo löydän itseni blogaamsta... Ei tervettä eihän? ;) Mutta Mies oli vieläkin pahempi, heti kun pääsi ovesta sisään kiipesi yläkertaan pistämään adsl-motikan takaisin seinään. Ennen kuin minä kerkisin edes käskeä siis.

Nyt on sitten taas aika heittää verkkarit nurkkaan ja vaihtaa farkkuihin. Tuli lukemattomia kertoja hyräiltyä ja vähän luriteltuakin Leevi and the Leevingsin (no kai se nyt on niitten? tämmöinen imetysdementikko voi kyllä sotkeakin...) Pohjois-Karjalaa. Sattuva rallatus, sitähän se elämä Itä-Suomessa taitaa olla joskus.

Aikaa tuli lähinnä vietettyä kahdessa paikassa, Murtoissa Tohmajärvellä ja Lehmossa Joensuun kupeessa. Jo luonto on niin erilaista idässä, jotenkin villimpää ja rehevämpää kuin täällä uusilla kotikonnuilla Länsi-Suomessa. Eipä se ihme ole, asutustiheys on jotain ihan muuta. Pihoja ja ympäristöä ei monikaan hoida yhtä innolla, luonnon kukatkin saavat kukkia eikä nurmi ole viimeisen päälle timmissä kunnossa. Tosin laitettuahan Itä-Suomessakin on, muistan miten hämmästynyt olin Suomen siisteydestä, kun palasin parin viikon kielikurssilta Petroskoista joskus opiskeluaikana.

Murtoissa isäni luona elimme ihan maalla, kauppaankin oli kilometrien matka. Pimeinä talvi-iltoina pihalla pitää liikkua varoen, viiden kuuden suden laumat käyvät välillä tutkimassa pihapiirin laitamia. Laajakaistaa ei sinne korpeen saa, kännykän kuuluvuuskin on joskus kiikun kaakun. Isäni asuu vanhassa maalaistalossa, itse talo on mäellä, vanhaan navettaan isä on laittanut vierashuoneet (kyllä, kaksi kappaletta) ja talvisaunan. Pihapiiristä löytyy myös vanha puusauna ja isän rakentama savusauna. Tilaa siis on ja vanhaa tunnelmaa.

Äitini luona Lehmossa taas on toisenlaista, rivitaloasunto taajamassa. Kaikki on uutta ja hienoa, palvelut lähellä ja laajakaistankin saisi tuosta vaan. Joensuu on lyhyen matkan päässä, sieltä löytyy vieläkin enemmän palveluita. Luonto ei ole samalla tavalla läsnä, susilaumoja ei tarvitse pelätä. Vihreyttä ja viihtyisyyttä löytyy silti, ympäristö on vain hallitumpi kuin mitä Murtoissa.

Minä en ole koskaan asunut Murtoissa tai Lehmossa, äitini ja isäni erosivat vasta kun olin jo muuttanut pois kotoa. Vanha koti on myyty, emme käyneet pistäytymässä Hammaslahdessa vaan ajelimme ohi kutostietä. Tosin sieltäkin löytyi tuttuja maisemia ja muistoja. Miksiköhän nuo lapsuuden paikat jäävät mieleen, en todellakaan ole liittänyt mielessäni samalla tavalla merkityksiä ja muistoja uuden kotipaikkakuntani maisemiin kuin mitä noihin jo vuosien takaisiin kotiseudun näköaloihin? Joensuustakin on joitakin muistoja, mutta ei niin paljon eikä niin eläviä. Asuin siellä aikuisena vähän aikaa.