Lukaisin eilen sekä syyttäjän että puolustuksen asiakirjoja, nykyisinhän järjetön uteliaisuus on helpompi tyydyttää kuin ennen. Internetistä löytää vaikka mitä parilla hyvällä hakusanalla. Tyydyin kuitenkin Ylen ja MTV:n Bodom-sivuihin, enkä lähtenyt tarpomaan epävirallisille kinttupoluille.

Vaikka en edes ollut syntynyt tapahtumien aikana, niin silti tuo kaukainen tragedia on vaikuttanut jollain tavalla. Muistan kun pienenä koululaisena nukuimme kuumina kesinä autokatoksessa teltassa, joskus iltaisin ennen nukahtamista mietin, että mitäs jos se kasvotun hullu löytää tännekin. Jo pelkkä ajatus siitä, että teltta lyhistyisi päälleni, oli riittävän ikävä ilman silmittömän väkivallan ajatustakin. Kasvoton hirviö ei koskaan tullut.

Jotenkin Bodomin mysteeristä kiinnostuminen tuntuu niin... keski-ikäiseltä. Mutta hei, eihän siihenkään nyt enää kovin pitkä matka ole, kun on jo syvällä keskiluokkaisuuden suossa. Joten antaa mennä vaan, kerranhan tässä vaan kidutaan. Ja kyllä, meille tulee Seiska.

Nyt tragediasta hengissä selvinnyt on syytettynä kolmesta murhasta, tapahtumat ovat äkisti kääntyneet aivan uuteen valoon. Lukemani aineiston perusteella todella vaikuttaa, että syyllinen olisi lopultakin löytynyt. Tuntuu vain kovin ihmeelliseltä, että aikaa on kulunut 45 vuotta! Eivät nykyiset tutkinnan menetelmät voi olla niin paljon parempia, ehkäpä uuden tutkijasukupolven myötä on löytynyt kyky kyseenalaistaa ja nähdä, mikä olisi todennäköisintä. Uhri ei ehkä olekaan uhri vaan itse tekijä.

Jos Nils Gustafsson on syyllinen, hän on saanut elää hyvän, normaalin elämän laina-ajalla. Ehkä hän on itsekin saanut itsensä vakuutettua olevansa pelkkä uhri. Ihminen pystyy unohtamaan ja kätkemään traumaattisia tapahtumia myös itseltään, selittämään asiat parhain päin. Vaikka Nils todettaisiinkin syylliseksi, tuskinpa mitään kovin kummaista rangaistusta voi enää antaa. Lait ovat muuttuneet niin monta kertaa, vain murha ei vanhene rikoksena.

Nilsin omaisille syylliseksi toteaminen olisi varmasti kova pala. Olisi järkyttävää kuulla eläneensä hirveisiin tekoihin kykenevän ihmisen kanssa vuosikausia aavistamatta mitään. Tosin kyllähän kännimokia Suomeen mahtuu, eivät he yksin olisi. Uhrien omaisten painajainen päättyisi, syyllinen olisi löydetty.

Jos Nils ei ole kaikesta huolimatta syyllinen, hänen elämänsä on taas muuttunut peruuttamattomasti. Epäily jäisi, enää häntä ei pidettäisikään pelkkänä uhrina. Kamala painajainen, selvitä ensin hengissä järjettömästä veriteosta ja joutua myöhemmin syytettyksi viattomana.

Tutkintaa suorittaineille poliiseille tämä kaikki on varmasti ollut innostavaa. Voin kuvitella, miten mielenkiintoista on löytää uusia näkökulmia vanhaan juttuun ja huomata, että palapeli alkaa hahmottua.

Jos juttu nyt selviää ja Gustafsson tuomitaan, meiltä uteliailta on viety yksi kestokauhistelun aihe. Mutta ei se mitään, jäähän sentään monta muuta suomalaista henkirikosta ja jos ne loppuvat kesken, niin Isosta Maailmasta kyllä löytyy salaliittoteorioita joka lähtöön.