Nyt vietetään imetysviikkoa, joten ajattelin osallistua kertomalla jotain omista imetyksistäni.

Jo ennen Essin syntymää päätin, että tietenkin imetän lastani. Luin Imetystukilistan sivuja ja jätin hankkimatta kotiin pulloarsenaalia ja vara-Tutteleita. Essi syntyi ja jo parissa päivässä rinnanpäät hajosivat. Sairaalassa vanha lastenhoitaja saneli vesipullon "munuaisia pitää huuhdella" ja tutinkin suostuin ottamaan vastaan rinnanpäiden takia. Kumma miten sitä ei väsyneenä jaksanut sanoa vastaan, vaikka hyvin tiesi ettei mokomat höpinät olivat vanhaa väärää höpötystä. Onneksi päästiin kotiin tekemään juuri niin kuin itsestä hyvälle tuntuu.

Rinnat olivat aivan käsittämättömän kipeät, kosketusarat ihan kauttaaltaa kun maito pakkasi. Kohta iski rintatulehduskin, sain antibiootit ja homma helpotti siihen. Neuvolasta kehoittivat pidentämään imetysvälejä maitomäärän hallitsemiseksi ja kohta soppa oli valmis. Essi huusi tosi paljon ja neuvolan mittauksissa paljastui syykin: Paino nousi liian hitaasti, viikossa tuli vain 90 g kun olisi pitänyt tulla pitkälti yli 100 g, mieluummin 150 g tai yli. Neuvolan ohje oli, että koettaisin antaa imetyksen jälkeen parikymmentä millilitraa Tuttelia. Kun kainosti kysyin, ettäkö hörppyyttämällä kun kerran haluan imettää, niin vastaus oli että ei, se on liian hankalaa. Selvä! Onhan se kiva, että neuvolantädin mielestä se on liian hankalaa, hänenhän se pitikin tehdä.

En olisi ikinä uskonut, että imetys on niin herkkää. En pitänyt edes neuvolantädin kahden tunnin imetysvälejä, tunnin vain ja silti maitoni väheni. Onneksi sain irkissä tukea ja neuvoja, motivaatiota imettää minulla oli itsellänikin. Sen pääsiäisen istuin ja imetin, jonkun verran annoimme Essille lisämaitoja hörppyyttämällä. Minä kapinallinen... Mies ja äitini joutuivat laittamaan ristiäiset, minä vain imetin. Ruoatkin kantoivat eteeni. Mutta se kannatti, pääsimme takaisin täysimetykselle. Muistan aina miten itkin kun annoin ensimmäisen kerran Tuttelia imetyksen päälle. Itkin myös onnesta, kun Essi seuraavan kerran tissitteli ja päätin, että vaikka vauva tyytyisi rinnalle vaikka kerrankin vuorokaudessa olisin siitäkin ikionnellinen.

Kun imetys taas alkoi sujumaan, asetin itselleni tavoitteita ja hilasin niitä eteen päin koko ajan. Kiinteät aloitimme 5,5 kuukauden iässä, eipä Essille moiset pöperöt paljon maistuneet, Essi oli tissittyttö viimeisen päälle. Vuosi tuli täyteen, en edes ajatellut vieroittaa. Palasin töihin, imetys jatkui öisinkin, mutta mikäs oli imettäessä, kun Essi nukkui kainalossa. Essi oli melkein kaksi, kun aloin odottaa Vauvaa. Imetys jatkui, vaikka rintani hormonien takia kipeytyivätkin. Rajoitin jonkun verran imetyksien kestoa, maidon loppumisen takia Essi lopetti yösyönnit. Välillä oltiin hyvinkin lähellä vieroittumista, meni päiviä ettei Essi pyytänyt rintaa. Ja minähän en tietenkään tarjonnut. Vauvan syntymän lähestyessä maitoa alkoi ilmeisesti taas tulemaan ja Essi alkoi taas haluamaan rintaa joka päivä.

Vauva syntyi päivän ennen laskettua aikaa ja toisin kuin Essi oli aika haluton imemään. Vauvaa sai todella houkutella rinnalle, mutta kun söi, kuulin kyllä miten maito vain kolisi mahaan. Maitoa tuli heti paljon enemmän kuin Essistä. Kun palasin kotiin sairaalasta, rinnalla olikin kaksi lasta, Vauva ja Essi. Vauvaa ei Essi haitannut ja eikä Essi ollut pahoillaan siitä, että Vauvan nälkä oli ensisijainen. Minulle tandem-imetyksestä oli sekin hyöty, että pakottavia rintoja ei tarvinnut pumpata, Essi kyllä söi kaiken ylimääräisen ja nostattipa vielä osaltaan maitoakin.

Vauvan imetys meni koko ajan paljon helpommin, tiesin jo miten homma sujuu. Vauvan ensimmäiset puoli vuotta tandem-imetin, sitten kyllästyin odottamaan, että Essi vieroittuisi ja vieroitin itse. Se menikin helposti, itkua ja parkua ei tullut. Essi hyväksyi itsekin, että on jo niin iso tyttö ettei välttämättä tarvitse rintaa. Tosin olisin kyllä mieluummin halunnut, että Essi olisi tehnyt päätöksen itse, mutta aina ei voi saada kaikkea mitä haluaa. Essin imetys päättyi 3 vuoden ja 3 kuukauden iässä. Varmasti monelle kamala ajatus, että sen ikäinen vielä kävi rinnalla, kun monesti yli vuodenkin ikäisiä imeväisiä pidetään liian vanhoina.

Ei niin rinnasta innostuneesta pienestä pojastanikin on sukeutunut melkoinen tissifani. Kun asettaudun television eteen patjalle makuulle ja nostan paitaa niin että rinnat näkyvät, Vauva tulee paikalle innoissaan ja heittäytyy rinnalle. Öisin hän hamuaa rintaa ja hymähtää tyytyväisenä kun rinta löytyy. Vauva makoillee päälläni, kiipeilee ja tarkkailee tilannetta samalla kuin syö. Isommat imeväiset ovat hauskoja tempuissaan, imeminen onnistuu mitä ihmeellisemmissä asennoissa.

Olen imettänyt 16.2.2002 lähtien enkä tiedä milloin imetys loppuu. Imetys on iso osa äitiyttäni, jos en imettäisi joutuisin opettelemaan uudet tavat hoitaa lasta. Sitä ei uskoisi miten paljon imetys helpottaa vauvanhoitoa ennen kuin itse kokee, imetys on niin paljon muutakin kuin pelkkää ruokintaa. On hienoa, että imettämisestä puhutaan ja jaetaan tietoa. Ikinä imetys ei tule kaikilta onnistumaan, mutta toivoisin että nykyistä suurempi määrä äitejä saisi sen imetyksen, minkä he itse haluavat. Liian moni imetys kaatuu tiedon ja tuen puutteeseen, pelkkä äidin halu imettää ei yksistään kanna vaikeuksien yli.

Tässä vähän yli vuosikas Essi heräilee päiväunilta rinnalla