Muistin maanantaina lopultakin tilata Ex-vauvalle ajan 1-vuotisneuvolaan. Tätsy vieläpä kyseli milloin suuri juhlapäivä on, johon oli pakko myöntää, että ajat sitten jo... Mehän ollaan koko ajan käyty näitä vähän myöhässä, ihan jo silloin kun ajat annettiin neuvolan puolesta, joten miksi mun pitäisi muuttaa  hyvin toimivaa systeemiä?

Ex on käynyt painavammaksi, vaipanvaihdossa ei poikaa enää heitelläkään miten vain. Mutta taitaa olla kyseessä pelkkä oman kunnon rapistuminen, miekkonen kasvaa edelleen niukahkosti. Pituuspainokäyrä tipahti tosin nyt vain kaksi pykälää, nyt mennään -7 pitkin. En tiedä mikä näitä tätejä riivaa vai näkyykö huono äitiyteni niin selvästi päälle, mutta taas oli vuorossa tuttu tenttaus annanko vauvalle ruokaa... Juu en anna! Tietenkään, syököön murut lattialta ja jakakoon kissanruokakipon Väinämöisen kanssa.

Onneksi sentään jotain tätiä tyydyttävää meidän miehestäkin löytyi, täti kun näki hemppa-lukeman oli komennettina iso OHO! No, lienee tosiaan niin, että näin pienillä 148 on aika harvinainen lukema. ;) En viitsinyt valistaa, että ainakaan lihasta moinen ei johdu, Exään ei paljon lihoja uppoa. Ei sillä ettenkö tarjoaisi, mutta ei vaan maistu. Vaikka tarjoilenkin silloin tällöin puuroa terästettynä Semperin rautalisätyillä hedelmäsoseilla, niin eiköhän tuon pienen miehen rauta ole peräisin ihan siitä itsestään eli äidinmaidosta. Lukujen mukaan äidinmaito on aika rautaköyhää, mutta onneksi se vähä on muodossa, joka imeytyy mainiosti kun kiinteät eivät pääse sotkemaan prosessia.

Rautainen poika siis, ei ihme että virtaa riittää!