Kävin maanantaina moikkaamassa työpaikalla sijaista, hän oli viimeistä päivää töissä. Tuntuu uskomattomalle, että jo tammikuun alussa pitää jättää tämä leppoinen kotiäidin elämä ja palata hullunmyllyyn. Aamulla herätys, äkkiä jotain suuhun, lapset ylös ja pukeminen ja hoitoon kärräys. Onneksi sentään ei tarvitse syöttää kotona vaan syövät aamupalan vasta hoidossa! Siinä sitä olisi yksi stressinaihe enemmän.

Työpäivän jälkeen kotiin, mies onneksi hakee lapset, kun pääsee vähän aiemmin. Äkkiä pötyä pöytään, järjestelyä, pyykkäystä, lasten kanssa olemista... Ilta tulee aivan liian pian, lasten unitaistelut ja lopulta itsekin sänkyyn nukkumaan. Ja taas sama rumba alusta seuraavana päivänä. Ei mitään herkkua.

Onneksi sentään hoitoasiat ovat järjestyksessä, Ex-Vauva menee samaan hoitopaikkaan missä Essikin on ollut koko tämän ajan. Hoitotäti on ihana, uskon että alkuhankaluuksien jälkeen Exin sopeutuu hyvin hoitoon. Äidin ikävä voi kyllä olla aluksi hankala, en ole ollut erossa pikkutakiaisestani kuin maksimissaan tunteja ja yhden yön sappileikkaukseni takia. Ex on lopultakin oppinut juomaan auttavasti lasista, hyvällä tuurilla vettä voi hurahtaa kupuun jopa desinkin verran. En nähnyt mieltä opettaa noin isoa poikaa nokkamukille saati tuttipullolle. Kotonahan suurin osa nesteytyksestä tuli ja tulee vieläkin tissistä, vettä poika juo sitten lisänä. Hoidossa juotavaksi vaihtunee lehmänmaito ja sekin on ihan hyvä niin.

Essin kanssa ollaan juteltu jo parisen viikkoa, miten Essi ja Ex menevät kohta yhdessä hoitotädille joka päivä. Äiti kun ei enää ole kotona, vaan menee töihin. Essi odottaa innolla sitä että saa pikkuveljen mukaansa... Milloinhan totuus valkenee, ei välttämättä ole aina kivaa joutua jakamaan myös hoitotädin huomio pikkuveljen kanssa? ;) Sinänsä on hyvä, että Exällä on ainakin yksi tuttu ihminen eli oma sisko hoidossa. Hoitotätiin Ex on hiljakseltaan hieronut tuttavuutta koko syksyn ajan. Kun käyn hakemassa Essiä hoidosta, aika usein annan Exän tehdä pienen tutustumiskierroksen hoitotädin luona, joskus Ex jopa antaa tädin sylitellä. :) Eipä Ex sitä tiedä, että hoitotäti kuuli pojan syntymähuudot puhelimessa. Essi kun oli hoitotädillä hoidossa ja yritti soittaa juuri h-hetken aikana siitä, että ottaa Essin mukaansa kyläilemään. Kun mies sitten soitti hetken päästä, niin Ex lauloi juuri elämänsä ensimmäistä puolen tunnin konserttoa.

Muistan miten pelkäsin töihinpaluuta Essin jälkeen. Eniten sitä, miten Essi pärjää ja toisekseen sitä, miten itse pärjäisin töissä. Nyt en hirveästi jännitä Exän puolesta, mutta jonkun verran mietityttää miten töissä pärjään. Tämän vähän yli vuoden aikana on tullut hirveästi muutoksia, en varmasti heti pysty antamaan täyttä työpanostani. Mutta eiköhän siitäkin selvitä, hölöttää osaan edelleenkin ja sitähän nuo töissä tuntuvat eniten kaipaavan. ;) Atk-hölön tärkein tehtävä lienee tarjota kuunteleva korva ja myötätuntoa...