Tällä viikolla olemme talvilomalla, Mies ja minä. Ja lapset tietysti myös, vaikka hoitotäti ei lomailekaan. Sovimme kuitenkin hoitotädin kanssa, että tänään viemme lapset laiskan aamuheräämisen jälkeen hoitoon ja menemme Miehen kanssa ihan kahdestaan vähän humputtelemaan kauppakeskus Myllyyn.

Sinne siis. Automatka oli yllättävän rauhaisa, ei kitinää takapenkiltä. Hiljaisuutta... Oli ihan pakko yrittää pitää keskustelua yllä Miehen kanssa, ihan jo hiljaisuuden täyttämiseksi. Kun saavuimme perille, ei parkkipaikalla tarvinnut vahtia kärppänä Essin liikkeitä eikä kanniskellä Ex-Vauvaa kärryjä etsien. Kaupoissa sai katsella ihan mitä tykkäsi, tasan niin kauan kuin huvitti. Ravintolassa oli jopa tylsää odotella ruokaa, yleensä lapset ovat pitäneet huolen oheispuuhista. Syöminen ei ollutkaan yhdellä kädellä hoidettava ohjelmanumero, kisa siitä kuka on nopein ja pääsee ekana viihdyttämään täysillä lapsia. Ei pissatusta, ei kitinää lelukaupassa.

Olo oli kuin vankikarkurilla. Ja pahus vaan, niitä kahta riiviötä oli ikävä! Sujuva elämä on tylsää... Hammastenkiristely se vasta kunnon äksöniä onkin.