Kamala viikko jo tähän mennessä, maltan tuskin odottaa jatkoa.

Maanantaina läksin töihin kesärenkailla kuinkas muuten. Vähän matkaa ajettuani alkoi satamaan lunta. Erittäin ihanaa! Kaikki meni hyvin sinne asti kunnes käännyin työpaikkakunnalle isommalta tieltä. Rautatien ylittävän sillan jälkeen pari rekkaa oli suistunut tieltä ja liu'uin pahaenteisesti kohti samaa kasaa. Ei mitään pitoa. Vähän kolhaisin aurauskeppiä ja pääsin kuin pääsinkin pälkähästä. Vaikka miten hitaasti olisi ajanut auto puski ja oli ihan eri mieltä ohjaamiseen vastaamisesta. Ihq olla matkustajana kuskin paikalla.

Tiistaina alla oli jo talvikumit, matkasin about 70 kilsan päähän toiselle paikkakunnalle. Toiveissa oli että pääsisin pois lumimyräkän alta. Turha toivo! Ajelin kotimatkan 50-60 näkemättä suht mitään. Ainoastaan yksi auto ohitti koko matkalla. Ihme! Tosi raskasta oli.

Tämä päivä kruunasi kaiken. Aamulla läksin taas töihin ihan normaalisti, vein lapset hoitoon ja jatkoin matkaa. Hidasta oli, lunta tuprusi edelleen. Ehkäpä kymmenen kilometriä ajettuani eteen tuli traktori, joka ilmeisesti raahasi perunakuormaa. Hädin tuskin pysyi tiellä, ajoi rapiat 30 km tunnissa. :P Ohi oli ihan turha yrittää, näkyvyys about nolla. Autoni ei tykännyt moisesta matkavauhdista vaan päätti hyytyä hetken päästä. Epätoivoisena yritin saada vanhaa romua käyntiin. Takaa tuli pari bussia, pääsivät nippa nappa ryömimällä musta ohi. Ihmeen kaupalla sain auton käyntiin ja pysymään käynnissä ja ajelin täysillä ryypyillä ja kakkosella loppumatkan. Valitsin ajoreitin ihan tarkoituksella niin etten joutuisi pysähtymään kuin kerran. Kiertäen perille? Siinäkin pysäyksessä jouduin käyttämään autoa vapaalla täysillä kierroksilla, auto yski äärettömän helposti ja ei tahtonut pysyä käynnissä.

Sain kuin sainkin auton työpaikan pihamaalle ja sähkötolpan viereen. Auto oli kuin arkusta tullut, ajon aikana lunta pakkaantui pyyhkijiin ja lasiin. Soitin miehelle, joka hankki autolle "ehkä" pienen huollon. Ainakin Masinolia huoltoliike lupasi tyrkätä tankkiin. Muuten kiva mutta kun kärry ei enää inahtanutkaan! Ei edes yrittänyt liikkeelle ruoja. Työpaikan miehet kärräsivät romuni talliin lämpenemään ja rassasivat raasua pari tuntia. Jotain ne höpisi kosteudesta ja virranjakajista ja sytytystulpista ja crc:tä. En minä tiedä. Joka tapauksessa sinne raasu jäi talliin ja minä pääsin työkaverin kyydillä kotiin. Jos ei masiina huomenna lähde niin en tiedä mitä tehdä.

VIHAAN TALVEA!!!