No juu, olen minä hengissä ja kirjataan nyt nopsaan jotain Birken heittämään haasteeseen:

1. Vasemman jalkani keskimmäinen on varvas liian lyhyt. Raukka on jäänyt keskenkasvuiseksi ja on melkein samanmittainen kuin viereinen varvas.
   
   
2. Olen ajorajoitteinen ja varsinkin pysäköintivammainen. Sisäinen blondi - iih, mihin reikään se bensa pistetään? Vai olikos se diiseliä? Mistä suunnasta pitää väistää? Luojan kiitos ajan vain automaattivaihteisilla niin ei tartte sentään vaihdekeppiä haroa! En edes pyri lähimpään pysäköintiruutuun. Kamala ajatuskin, että pitäisi tehdä taskuperuutus.
   
   
3. Minulla on lapsellinen ääni. Rasittavaa vastata puhelimessa kerta toisensa jälkeen kysymykseen, onko äiti kotona. "ON JA SE ON TÄSSÄ PUHELIMESSA!"
   
   
4. Olen lanka-addikti. Paha semmoinen. Erityisen rakastunut olen lankaan, jota on vaikea tai jopa mahdoton saada. Olen siirtänyt addiktiotani eteenpäin: jopa lapseni osaavat nuuhkia ja sivellä lankaa. <3 Amerikkalaisen Knitpicksin langat ovat suosikkejani, onneksi eräs ihana ihminen diilannut noita ihmeellisiä lankoja. <3 <3 <3
   
   
5. Olen myös irkkiaddikti. Minä olen irkannut niin jouluaattona kuin juhannuksenakin. Synnäriltä en (vielä), mutta sairaalasta kännykällä kyllä. Kutsun ihmisiä heidän irkkinikeillään, en välttämättä muista / tunnista heti oikeita nimiä.
   <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

    

6. Nousen välillä yölläkin potkimaan kyliäni kehittymään tai laittamaan joukkoja matkaan Travianissa. Ja minä en edes ota pelaamista tosissaan! ;)
   

    

7. En väitäkään olevani normaali.

En sitten jaksa haastaa ketään, ei kai tätä blogia kukaan enää luekaan, kun en ikinä saa aikaiseksi päivittää? PS. Ikuisuusprojektini Myrtsi eteni jo reunukseen asti. Siitä tulee todennäköisesti kaunein työ mitä olen koskaan tehnyt. Ai mitä, kuviako? ;)