Lämpöä 38 astetta, köhäinen surkea olo, yskittää. Haavat näyttää siisteiltä. Soitin kuitenkin gynelle/synnärille ja käskivät syödä lääkkeet (jep, en ole tänään syönyt mitään vaikka buranaa ja panadolia piti...) ja seurailla tilannetta. Tänään tuli oltua ehkä liikaakin jalkeilla, olisi pitänyt älytä levätä.

On se muuten kumma miten tämmöiset pienetkin oireet pohdituttaa enemmän kun takana on operaatio. Aina kun pääsen yksikseni, itken ja suren. Kai sekin on hoidettava pois päiväjärjestyksestä. Kun nyt edes tietäisin mitä suren. Menettettyä vauvaa, särkynyttä unelmaa, kaiken äkkinäisyyttä, sitä että olin niin vittuuntunut odottaja, kiittämättömyyttäni raskaudesta, omaa riittämättömyyttäni, surkeuttani, mitä lie.