Vaihdan vauvalle vaippaa ja Esikoinen tulee siihen esittelemään kämmeniään.

Esikoinen: Sininen!
Minä: Mitä, onko Esikoinen taas piirtänyt käsiin, näytähän.
Esikoinen: Sininen, Esikoinen ei piirtää.
Minä: Eihän noissa mitään ole, höpsistä.
Esikoinen: Sininen!!!
Minä: Näytä nyt tarkalleen missä?

Esikoinen näyttää kämmenessä kuultavia verisuoni.

Minä: Katsos, äidilläkin on, ne on verisuonia.
Esikoinen: Äiti piirtää!
Minä: Ei äiti piirrä, ne on verisuonia, katsos vauvallakin on.

Katsomme yhdessä, miten verisuonet risteävät vauvan nukkatukan alla. Päädymme yhteisymmärrykseen, ettei kukaan meistä ole piirtänyt verisuonia. Toivon mukaan kynä ei eksy piirtelemään verisuonien vahvistuksia Vauvan hentoon kalloon...

***

Loppupäivä onkin sitten mennyt enempi vähempi potiessa vatsakipuja. Synnytyksen jälkeen jostain iskivät ajoittaiset ylävatsakivut, välillä menee pitkiä aikoja ihan ok, sitten taas kärsitään. Tänään on tosi huono päivä, syöminen laukaisee kivut. Kahdesti olen yrittänyt syödä, kun pakkohan imettävän äidin olisi huolehtia ruoastaan ja molemmilla kerroilla vatsakipu alkaa vähän ajan kuluttua. Huoh, harmillista kun jälkitarkastuksessa lääkäri ei ottainut näihin mitään kantaa, pitänee soitella uusi aika vain näitä varten.