Mies vei Esikoisen hoitoon ja ollaan Vauvan kanssa kahdestaan. Ihan kiva, sillä Litalgin ei enää auta ja pientä juilintaa on taas. Mutta tämä on pientä, ehkä vähän hidastaa tahtia, mutta ei lamaa täysin. Buranaa olen vähän napsinut, mutta se tuntuu olevan aika turhaa. Litalginia taas en viitsi näihin kipuihin ottaa, kun se kuitenkin on aine, joka säännöllisesti käytettynä voi kerääntyä Vauvaan. Paras säästää kunnon tropit kestämättömiin kipuihin.

Vähän on ankeaa, kun en oikein uskalla syödä mitään oikeaa. Aamun ruokavalio on koostunut ruispaloista ilman mitään päällisiä, ei edes levitettä, kyytipoikana vesi. Pakko juoda lähes koko ajan, jotta saa nesteet taas kohdalleen - Vauvalle pitää riittää maitoa. No, uskalsinhan sentään syödä rasvatonta jogurttia. Sappiruokavalio on muuten tosi ankea, jotkut ihan käsittämättömätkin ruoat ovat kieltolistalla. En olisi osannut kuvitellakaan, että niinkin viaton kasvis kuin kurkku on pahasta. Ja mitäs me dipattiinkaan ennen kohtausta: Kurkkua, kukka- ja parsakaalia, omenaa ja porkkanaa. Noista ainoastaan porkkana on sallituissa.

Muistin tänään jopa soittaa omalle lääkärille. Turhaan, juuri tämä viikko on lomaviikko! Voi jee, sain sitten ajan toiselle lääkärille torstaiksi, puhelinaika kun ei riitä kun tämä toinen lääkäri ei tunne minua. Lapset se kyllä tuntisi, on nimittäin täällä lasten neuvolalääkäri. Mutta kummallista, aika vasta torstaiksi? Yleensähän täällä pääsee jo samana päivänä...

Vauvalla on ihan hirmuinen vauhti päällä, poika ryömii ja mönkii minkä kerkiää. Välillä yrittää konttaamista, mutta eihän se suju. Äsken köllöttelimme sängyllä ja poika yritti itse kömpiä tissille. Vähän oli onnetonta Vauvan puuhailu, käännähdykset ja kömpimiset eivät ole niin hyvin hallussa, että matka päätyisi tissille vaan aina vähän syrjään. Olen sitten vetänyt pojun jossain vaiheessa tissin tuntumaan ja siitäkös seuraa riemastunutta hekottelua. Niin kuin itse olisi muka koko matkan tehnyt. :D

Vielä tunti armonaikaa, sitten pitää hakea hoidosta reipas Esikoinen. Toivottavasti vaihdokki edelleen...