Mies on ollut tämän viikkoa isyyslomalla, joten koneaika on jäänyt vähän vähemmälle. Ei siksi ettenkö olisi tässä voinut istua, mutta kun Mies raataa ja maalaa taloa, niin minunkin on ollut vähän pakko olla tekevinäni jotain.

Yksi seinä on nyt maalattu, homma aloitettiin maanantaina ja tänään Mies palautti telineet. Ihan kiva juttu, ei olekaan enää kuin 7 seinää maalattavana. *pyyhkii hikeä otsalta* Tuo seinä oli pakko maalata nyt, sillä myöhemmin kesällä joutuisi parturoimaan pihlaja-angervot päästäkseen seinän kimppuun. Toivottavasti seuraavat seinät sujuvat joutuisammin, tässä meni ylimääräistä aikaa opetellessakin miten homma kannattaa tehdä. Itse maalaaminen ei ole iso asia, mutta vanhat irtonaisen maalin raapiminen on tosi iso työ! Mistähän sitä saisi reippaita talkoolaisia tekemään hommaa? Meistä toinen on kuitenkin aina sidottuna hoitamaan lapsia, vain tosi harvoin Vauva nukkui niin, että pystyimme molemmat tekemään jotain. Niin paljon kuin pidänkin tästä vanhasta puolitoista kerroksisesta talosta, niin maalaaminen on tosi kurja jobi. Tosin kyllähän siitäkin pääsisi, jos olisi rahaa maksaa maalareille... Mutta eipä ole, joten itse on tehtävä.

Vauva mokoma päätti viime yönä valvoa pari tuntia. Voi kääk, mikähän tuota pientä miestä nyt vaivaa, kun moisen päähänpiston sai? Valvoi tosiaan sen parisen tuntia neljän ja kuuden välillä. Poika mönki parisängyssä minun ja isänsä välissä, me aikuiset nukuimme minkä pystyimme. Iso virhe, heräsin nimittäin siihen, että kuului MÄISKIS ja alkoi parku. Vauva tippui sängystä, se olikin eka kerta - mutta tuskinpa viimeinen... Lähinnä Vauva varmasti vain pelästyi, pudotus ei ole kovin iso, sillä parisängystä on jo aikaa sitten otettu jalat pois. Mutta silti, parempi olisi kun ei tippuisi. Kumma ettei aina niin reipas Essi kunnostaunut tuolla saralla? Vai olinko silloin herkempi heräämään ja nappaamaan neidin viime tingassa kiinni?

Vauva jokeltelee innoissaan, tosin paljon vaihtelua ei pienen miehen kirjainvalikoimasta saa. Tärkeimmät kylläkin eli kirjaimet ovat Ä, I ja T. Äiti, täti, täi ja mitä vielä? Kyllähän noilla jo pärjää... ;)

Lähtölaskentaa sappileikkaukseen

Kävin maanantaina antamassa neljä putkiloa verta leikkauksen takia, pieni verenkuva ja pari maksa-arvoa taitavat tutkia niistä. Vauva oli mukana ja hurmasi labraan jonottavia täti-ihmisiä. Helppo nakkihan tuommoisen pienen ihmisen on tehdä naisihmisiin vaikutus hymyilemällä iloisesti. Kiltti hurmuri siis.

Viime yönä alkoi sappi vaivaamaan pitkästä aikaa. Tai kai se sitä oli kun Litalginin avulla sain jatkaa unia. Koko päivä on pitänyt syödä varovasti, tuntuu että kohtaus on iskemässä taas. Iski tai ei, ensi viikolla tähän aikaan olen jo vapaa kiviriipastani. Ja toivottavasti jo kotona!