Voisin laulaa oodia supoille ja varsinkin Litalgin sellaisille pari tuntia. Tai vaikkapa pari päivääkin. Tunti sitten nimittäin palleaa alkoi taas salpaamaan, ylävatsaa koski pahaenteisesti. Hengittelin varovaisesti vain yläkeuhkoilla ja asentokin kyyristyi sappikohtausta enteilevästi.

Onneksi Mies oli fiksu ja käski katkaisemaan kipuilun heti alussa Litalgin supolla. Ja kas kummaa, kymmenisen minuutti supon ottamisesta selkä suoristui taas ja pystyn hengittämään kunnolla koko keuhkoilla. Ihanaa! Eikä edes koske. :)

Myönnetään, että suppojen käyttötapa on vähän inha, mutta kuten irkissä eräs ystävä mainitsi, niin kun koskee riittävästi niin sitähän tunkee vaikka kurkun peppuun, jos sen vannotaan auttavan. ;) Mutta niin kivaa tämä ei olisi, ettenkö jo kärsimättömänä odottelisi pääsyä puukon alle - vain puolitoista viikkoa sitten oli edellinen kohtaus. Ja minä olen syönyt tosi kiltisti tämän ajan. No juu, tänään join kyllä hoitotädin luona kupillisen kahvia. Ei kai se nyt enää???