Menipäs viikonloppu taas äkkiä. Tosin eipä näin kotona oleillessa arkea muuten paljon huomaakaan kuin siitä, että Mies pääsee pakenemaan kaaosta töihin. Olisihan se toki ihan liian helppoa, jos meitä olisi aina kaksi pyörittämässä hullunmyllyä.

Uskaltauduin tänään ipanoiden kanssa kauppaan, iso virhe. Essi katosi kassalla kokonaan näköpiiristä, oli yrittänyt karkaamista jo sitäkin ennen moneen otteeseen. Siinäpä sitä sitten pohdin, että mitä teen - vilkuilin paniikissa ulko-oville päin ja huusin Essiä. Onneksi neiti pian löytyikin, oli ilmeisesti mennyt katsomaan löytyykö kaupasta leikkiautoa. Kaikkea sitä ehtiikin pohtia siinä pienessä hetkessä, kun lapsi on hukassa. Ja ainakin sitä, että vaihdokkia on todella ikävä...

Essin meno ja meininki jatkui illallakin, neiti roikkui turvaportissa niin, että se rikkoontui ja tyttö itse tippui portin kanssa lattialle. Mahtoiko portti olla viikkoakaan paikalla tällä kertaa? Portissa roikkumisesta on kielletty koko ajan, mutta mitäpäs tuo ipana kuuntelisi tottelemisesta nyt puhumattakaan.

Posti toi tänään sähkön tasauslaskun ja nyt harmittaa, maksettavaa on yli kaksi kertaa se mitä normaalisti. Kyllähän me surutta sähköä käytetään, mutta että miten nuo arviolaskut voi olla aina väärin? Tuntuu että joka vuosi saa kaivaa lisää rahaa tasauslaskun tullessa. Muutenkin kun raha ei todellakaan tällä hetkellä kasva meidän pihapuissa ja lisää menoja on tulossa leikkauksenkin takia, niin ärsyttää todella. Juteltiinkin Miehen kanssa, että miten tämä rahapula voikin olla näin kroonista. Mies ehdotti, että pidettäisiin kirjaa menoista, mutta vakuutin moisen olevan täysin tarpeetonta. Luettelin lainanlyhennysten summat ja parit muut menot, Mies ymmärsi heti. Sitä paitsi minä en tahdo vähentää menoja, minä tahdon lisää rahaa! ;)