Kivisäkkini päivät ovat luetut ja kaikenlaista pitäisi vielä tehdä. Maanantaina sain aikaiseksi varata Miehelle ja Vauvalle huoneen aluesairaalan läheltä hotellista. Oli tosi hyvää palvelua, sain sovittua, että torstaiaamuna huoneeseen voi mennä jo aamu seitsemän jälkeen ja perjantainakaan lähdöllä ei ole kiirettä, ei ole pakko luovuttaa huonetta heti puolilta päivin.

Kaivelin viikonloppuna esille tuttipulloja, kaupasta ostin paketin vellitutteja. Yllättävän paljon pulloja meiltä löytyykin, aventin pulloihin jos jonkinlaista tuttiosaakin, joita ei ole koskaan käytetty. Kaikki nuo pullot ovat Essin jäljiltä, joka sai satunnaisesti pulloa. Vauvahan ei ole eläissään tuttipulloa nähnytkään. Mutta pakkohan noita on nyt keitellä varoiksi, todennäköisesti Vauvalle tulee nälkä joko leikkauksen ja heräämisen aikana tai viimeistään yöllä. Tuttikin pitänee hankkia varuilta, sitäkään Vauvalla kun ei ole.

Pakastimessa minulla on parisen desiä äidinmaitoa, ne pitäisi pakata kylmäkallejen seuraksi jotenkin kylmän pitävästi. Kylmäpussi meiltä ainakin löytyy jostain... Sanoin mietin, että jos koettaisin pumppailla tuoretta maitoa ajomatkalla Aluesairaalaan. Vauva kun yleensä jättää öisin ja aamuisin ihan kivasti maitoa rintoihin, ne voisi antaa tuoretavarana Vauvalle aamusta nälän joskus yllättäessä.

Hassua, että suunnilleen kaikki valmistautumiset koskevat Vauvaa. Tokihan Essinkin osalta oli mietittävä mitä tehdään, mutta ne huolet väistyivät kun äiti lupautui hoitamaan Essiä. Vauva vaan on niin kovin pahassa iässä, ei enää pelkkä rintavauvakaan, mutta kiinteitä ei todellakaan mene semmoisia määriä, että niillä olisi mitään käytönnön merkitystä. Tänään sain muuten ensimmäisen kerran sulattaa pojalle pakkasesta kaksi jääpalaa sosetta, määrät ovat kasvamaan päin. :)

Toisaalta eihän minun tarvitse leikkaukseen sen kummemmin valmistautuakaan, mitä nyt muistan leikkausta edeltävänä yönä lopettaa syömisen ja juomisen yöllä kahdelta. Joskus silloin kun otin selvää Litalginin sopimisesta imettäjälle sain samalla teratologisesta tietopalvelusta ohjeen muistaa mainita anestesialääkärille imettämisestäni, jotta lääkitys voidaan valita imetyksen mukaan. Eli sekin asia on tiedossa, nyt ei tarvitse kuin toivoa, että anestesialääkäri todellakin on fiksu ihminen eikä mikään imetysvastainen jäärä - niitäkin kun terveydenhoidossa valitettavasti riittää.

Eipä tule kyllä sappikiviä yhtään ikävä vaikka nyt kohtauksia ei olekaan vähään aikaan ollut. Pienempiä juilintoja on ollut ja tiedän että isompi kohtaus on vain ajan kysymys, vaikka kuinka ruokavaliota noudattaisinkin. Tänään tosin lipesin ja join Essin hoitotädin luona kahvia. Voi että onkin ollut ikävä kahvia! Luulenpa että ensimmäisiä asioita joita alan joskus leikkauksen jälkein kokeilemaan on juuri kahvi, on se sen verran ihana nautintoaine.