Voi tuota pientä Vauvaa, kun keksii uusia taitoja ihan silmissä. Ja vahvistaa ja oppii paremmin jo ennen keksittyjä. Viime viikollahan tuli maanantaina ensimmäinen hammas, onneksi siinä suhteessa ei Vauva ole vielä keksinyt tehdä lisää eikä onneksi edes testata, millaista jälkeä hammas äidin rintavarustukseen tekee!

Tällä viikolla Vauva on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten ja samoin kävelemään tukea vasten. Muksuja toki sattuu aina välillä, mutta into on silti kova. Tänäänkin Vauva työnteli Essin pientä tuolia edellään, jotta pääsi eteen päin pystyasennossa. Eilen Vauvalla oli kova kiire töistä palaavaa isiä vastaan, joten piti oikein kontata, yleensä Vauva vain ryömii.

Isi on muutenkin Vauvalle nyt tosi tärkeä, isihän on ainoa, joka ei pientä ole hylännyt. Minähän olin monta tuntia poissa Vauvan elämästä ja nytkään en pysty ottamaan pientä syliin. Siksipä isi onkin ihana ihminen, sylitteleekin pientä ihan entiseen malliin. Pientä eroahdistusta on kyllä muutenkin ilmassa, välillä se jopa kohdistuu minuunkin. Pois silmistä ei saisi mennä, alkaa lohduton parku, jos Vauva huomaa poistumisen. Jos puuhaa omiaan eikä huomaa, niin silloin kaikki on ok.

***

Essi on nyt ollut pitkiä päiviä hoidossa, Mies vie töihin mennessään ja hakee töistä palatessaan. Minähän en pysty Essiä hoidosta hakemaan, kun en saa nostella Vauvaa. Tylsää, että autolla voisi kyllä ajaa, mutta se ei käytännössä onnistu, kun Vauvakin pitäisi saada mukaan. Heräsin aamulla siihen, että Essi möykkäsi Miehelle, ei olisi halunnut tehdä aamutoimia. Päätin nyt sitten, että huomenna neiti saa olla kotona, kyllähän me pärjätään niinkin. Essin hoitopaikassa on vesirokkoa ja niinpä Essi sai nauttia tänään ihan yksin hoitotädin jakamattomasta huomiosta. Neiti olikin hyvin tyytyväinen, mikäs sen kivempaa! Essihän on rokotettu vesirokkoa vastaan, joten tuskin saa itse tartuntaa muutoin kuin lievänä korkeintaan. Toivottavasti Vauvakaan ei sairastu!