Tulevan isukin blogista minäkin sen bongasin, tosin Kotikaruselli kerkisi pyörähtää tästäkin aiheesta ensin. Mikä siinä muuten on, että kuuden (toistaiseksi) lapsen superäidillä tuntuu riittävän paremmin aikaa kuin mulla vaivaisen kahden kakaraisen luuserimutsilla? Tosin Tsu sanoisi tähän vain tuttuun tyyliinsä, että mitä enemmän lapsia sen helpompaa... Uskoisiko?

Niin joo, siis Siiveniskuja oli blogi, jossa kirjoittaja listasi liudan hyviä syitä, miksi hän ei halua lapsia. Siiveniskuja... Hmm, olisikohan samainen blogaaja joskus kertonut painavan mielipiteensä myös imetyksen sietämättömästä kestosta? No juu, hakemallahan sekin asia selviäisi, mutta en minä jaksa!

Kirjoitus oli muuten tosi hauska. En minäkään haluaisi lapsia sen perusteella, millaisia nämä riiviöt pahimmoilleen ovat. No ehkä ekan olisin halunnut, eihän sitä silloin vielä tiennyt miten jälkikasvun lempiharrastus on ajaa vanhemmat hulluuden partaalle. Kassajonossa huutavat kakarat nyt ovat tosi pientä, Essi vetää hepuleita paljon mielenkiintoisemmissakin paikoissa. Siinäpä olisi enemmän lisämateriaalia hyvälle päätökselle olla lisääntymättä.

Unenpuute on loistojuttu, miten muuten sitä erehtyisi samaan rumbaan vielä useammankin kerran. Vauvat ovat hyvin suunniteltuja pakkauksia, taitavat vaistomaisesti tietää, että unenpuute vie vanhemmilta muistin? Essi valvotti enemmän kuin Vauva, valvominen on vähän kuin synnytyskivut, unohtuu tosi äkkiä. On kieltämättä ankeaa vatkata yöllä kolmelta vatsakipujaan parkuvaa vauvaa, väsymys ja avuttomuuden tunne siitä kun ei pysty pientä auttamaan kiristävät pinnaa.

Lapsettomia varmasti hämmästyttää, miten ennen täysjärkisiksi luullut sekoavat puhumaan vain vauvasta ja varsinkin vauvan syömisistä ja eritteistä. Mutta kyllä sen ymmärtää, kun itse on siinä tilanteessa. Se onko vauva kakannut vai ei on todellakin niin tärkeä juttu, että se pitää vaihtaa heti kun mies tulee kotiin työpäivänsä päätteeksi. Koko ilta ja yökin voi mennä ihan hösseliksi, jos kaivattua keltaista sinappimömmöä ei kuulu tai jos sen koostumus onkin poikennut normaalista... Vauvan ruokkiminen ja hoito on muutenkin melkoista salatiedettä, teet niin tai näin teet aina jonkun mielestä väärin päin. Sitä se on, vanhemmuuden tuska, ikinä ei voi onnistua kaikkien mielestä.

En erikoisemmin pidä siitä, että kukaan puuttuu toisten ihmisten valintoihin, olivat ne sitten lapsi tai muita asioita koskevia. Jos tuntuu siltä ettei halua lapsia, niin se on minusta hyvä päätös sekin. Totta toki on sekin ettei voi tietää mitä jää paitsi, jos ei kokeile, mutta kertokaas mulle, että minne sen punaisena karjuvan nyytin voi palauttaa, jos kokeilun tulos onkin ettei lapset ole kiva juttu?

Minun elämäni olisi paljon tyhjempää ilman lapsia, niin hyvässä kuin pahassakin. Mihin ihmeeseen käytin aikani ennen lapsia! Kun odotin Essia surin sitä, miten elämä muuttuu ja oma aikaa ei ole. Essin vauva-aikanakin harmittelin joskus sitä, kun vessassakaan ei saa käydä ilman vauvan itkua, ruoankin opin hotkimaan suuhuni, koska Essi taatusti heräsi heti kun sain lautasen eteeni. Se oli kuitenkin lyhyt aika, nyt vaikka lapsia on kaksi, niin silti omaakin aikaa on. Ja joskus jopa aikaa Miehenkin kanssa. Oma aika on ehkä käynyt vähäisemmäksi kuin ennen, mutta toisaalta on ilo olla koko perheenä yhdessä. Arki on ihanaa, ihan ne tavalliset arkiset asiat, joista lapset löytävät vaikka mitä uutta!

Jos halu saada lapsia on mielisairautta, olen kyllä ilomielin kipeä tällä tavalla.

***

Vauvan ehtimiset tänään:

Aamulla vauva suuntasi kissan raksukupille ja ruoskutteli tyytyväisenä raksuja. Nam nam!

Vauva pissailee tosi mielellään pottaan taas vaihteeksi. Harmi vaan, että pottaa on hankala tyhjätä Vauva sylissä, joten homma unohtuu. Vauva karkasi vaipanvaihdosta vessaan, kaatoi pissapottansa ja lätsytteli innoissaan märkää lattiaa.

Mies on laittanut television kummallekin puolelle etukaiuttimet korkeiden cd-telineiden päälle. Tänään Vauva kaatoi toisen telineen. Onneksi olin ihan vieressä ja onneksi teline ja kautin kaatuivat Vauvasta pois päin. Sain siepattua kaatuvan kasan ja soitin samantien Miehelle, että noille löytyy uusi paikka heti kun Mies tulee kotiin. Sitä odotellessa kaadoin kummankin hötiskön ihan omin voimin lattialle.

Ruoan lisäkkeenä meillä oli tomaatti-kurkku-feta-salaattia. Vauva mönki lattialla meidän muiden syödessä ja jossain vaiheessa aloin ihmetellä, että mitä poju mussuttaa. Liekö Essi tiputtanut vai mitä, mutta Vauvan suusta löytyi fetan palanen. Vau, hyvä maku pienellä, vaikka oikeastihan lehmänmaitotuotteita pitäisi aloitella sitten joskus vuoden kieppeillä... Eikä silloinkaan suolaisella fetalla...