Itä-Suomen reissulla tapasin ensimmisen kerran myös pikkuveljeni. Tai no, kaksi veljeähän minulla on, täyspikkuveljeni, joka on iso mies jo ja sitten tämä pikkuveli, joka on isäni uudesta suhteesta.

Isäni ja äitini erosivat kuusi vuotta sitten, kumpikin jätti paikkakunnan, jossa olimme asuneet perheenä aikaisemmin. Kaksi vuotta sitten kun kävimme viimeksi Itä-Suomessa isäni luona oli lasten leluja ja hiekkalaatikko pihamaalla. Ajattelin kyllä, että tuskinpa ne meidän Esikoisen lyhyitä vierailuja varten ovat, mutta kun aikuinen mies ei asiasta mitään kummempaa sanonut niin en minäkään nähnyt järkeväksi ruveta kyselemään.

Vuosi sitten veljeni kertoi, että isällä on lapsi uudesta suhteesta. Pikkuveli, jonka tarkkaa ikää ei veli tiennyt. Nimenkin kuulin silloin. Isän uuden vaimon nimeä ei velikään tiennyt tai muistanut. Vaikka olin osannut epäilläkin jotain, niin tieto oli järkytys. Tuntui, että hajoan. Minua loukkasi se, että isä ei ollut vaivautunut kertomaan asiasta mitään, minä olisin halunnut tuntea pikkuveljen. Lakkasin pitämästä sitä vähääkään yhteyttä isääni. Soitin kyllä ja ilmoitin, että hänestä tuli tuplaukki kun Vauva syntyi. Kutsuin toki ristiäisiinkin, vaikka hyvin tiesin ettei hän sinne tule.

Kun viikko sitten sunnuntaina päätimme lähteä Itä-Suomeen, soitin isälle ja kysyin voimmeko tulla kylään. Isälle olisi paremmin käynyt viikonloppu, mutta meille valitettavasti vain keskiviikko - perjantai. No, sekin sopi sitten kuitenkin, joten menimme. Sanaakaan isä ei sanonut siitä, olisiko läsnä muitakin. Matkalla ostin varmuuden vuoksi lego-helikopterin.

Keskiviikkona kun kurvasimme pihaan, tupa oli täynnä ihmisiä. Esikouluikäinen poika, nainen ja vanha nainen ja mies isäni lisäksi. Ei mitään esittelyä, ei sanaakaan ketä nuo ihmiset ovat. Oli jo myöhä, söimme, saunoimme ja menimme sitten nukkumaan. Aamulla veimme tupaan mennessämme mukanamme lego-helikopterin, kokosin sitä pikkuveljen kanssa ja juttelimme kaikenlaista. Mukava pieni poika, ei niinkään paljon veljeni näköinen toisin kuin minulle oli kerrottu. Esikoinen ja pikkuveli leikkivät keskenään. Vanhan pariskunnan kanssa kommunikoinnin esti tehokkaasti kielimuuri. Minä en valitettavasti puhu venäjää kuin pari sanaa.

Perjantaina isäni läksi käymään kaupungissa ja juttelin isän vaimon kanssa. Oli noloa kysyä, että mikä sinun nimesi on. Nyt tiedän senkin. Nainen oli mukava, hänelle Vauvan olemassaolo oli tullut yllätyksenä. Tiesi minusta, miehestä ja Esikoisesta. Kerroin etten ole tiennyt heidän olemassaolostaan kuin vuoden. Vanha pariskunta oli vieraisilla, isäni uuden vaimon vanhemmat. Läksimme äitini luo, samalla isäni läksi viemään vaimoaan, pikkuveljeä ja vanhaa pariskuntaa rajan taakse. Siksikö meidän olisi ollut sopivampi tulla viikonloppuna? Emme olisi vieläkään tavanneet...

Minua vaikeneminen on satuttanut, joten kerroin äidilleni. Äitini oli kuulemma tiennyt jotain, mutta kun isäni oli kieltänyt suoraan ettei näin ole, ei äiti ollut minullekaan asiasta mitään kertonut.

Olen iloinen, että sain tavata pikkuveljeni. Poika on juuri kuusi vuotta täyttänyt vilkuna, joka kertoi ihastuksissaan Linnanmäen reissusta, jutteli Muumeista ja oli kovasti kiinnostunut kuinka kaukana Muumimaailma on. Todennäköisesti suhteemme tulee olemaan etäinen jo välimatkankin takia, mutta silti hän on pikkuveljeni aina.