(Otsikossa parit huutomerkit, Elmalla, tuolla hienolla daamilla Kaivopuistosta, alkaa päiväys mennä umpeen, joten minäkin yritän autella huutomerkkivaraston harvennuksessa)

EEIIIIIH!!! Siis eihän ELMALLA ole päiväys mihkään menossa vaan niillä Elman HUUTOMERKEILLÄ! Noin, sainpahan parit taas käytettyä!

Edellisen polkkaukseni tehon hämmentämänä jäi eilinen uutiskatsaus Jännittävään Elämääni julkaisematta. Mutta kiitos nyt kuitenkin sille reippaalle hakkerille, joka kävi postaukseni innoittamana löysyttelemässä parit mutterit Kotikarusellista. Tosin huoltokatkos oli kuitenkin lyhyt, se pyörii sittenkin taas!

Toisekseen aikani kuluu aloittamani suurtrilogian "Kadonneen tilaajan metsästys - täältä Utsjoelle ja takaisin" -merkeissä. Vaikka suuret kuviot ovat hyvinkin selvillä, silti järkyttävien tapahtumien ja salaliiton siirtäminen paperille kaunakirjalliseen (ööh, kaunokirjalliseen) muotoon vie näinkin lahjakkaalta ihmiseltä vartin jos ehkä kolmannenkin. Pistäkäättenhän ennakkotilaus vetämään, tästä teossarjasta kohisee vielä koko maailma! Hollywood-nuuskijoille vinkkinä, että elokuvaoikeudet ovat vielä vapaina...

Mutta hei, sitten siihen itse jännitykseen! Mun postiloota kolisi tänään, se mistä jo irkissä olen pari päivää vaahdonnut, saapui tänään. Myllymuksujen NEON PUL!!! Tuli sieltä myös Seiskan (kyllä, meille tulee Seiska, tuo juorulehtien kuningas, kuningatar ja narri) tilaajalahja askelmittarikin, mutta se nyt ei ole puoliksikaan niin hauskaa. Tosin suunnittelin jo keikkuvani se vyötäröllä pari päivää ja varsinkin raportoivani tulokset tänne - palatte varmasti halusta tietää, kuinka vähän minä liikunkaan ja kuinka paljon levitän peppuani tässä koneen ääressä...

Niin mutta tästä herkkujen herkusta pitäisi tulla aio-vaippoja vauvalle jossain vaiheessa.

Vauva opettelee seisomaan ilman tukea, jätkä irrottaa itse otteensa tuesta ja kokeilee parisen sekuntia miltä tasapainoilu tuntuu. Samainen herra erehtyi eilen ottamaan kaksi askelta ilman tukea, Mies mokoma kun huijasi. Talutti ensin pientä miestä ratakiskon kappaleella (no hei, siis _lelu_rautatien!), irrotti sitten itse otteensa ja seurasi miten Vauva raukka huijattuna käveli ne pari askelta. Minne mun pieni vauva oikein meni?

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisempänä: Essi aloitti tänään seurakunnankerhon. Neiti oli oikein polleana menossa kerhoon, matkalla treenasimme miten kerho-sana oikein sanotaan. Essi on vakaasti sitä mieltä, että paikka on KERMA - no toki, kyllähän sinne riiviöiden kerma kokoontuu... Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, että jos kummiskin muutkin kuin äiti ymmärtäisivät paremmin sanan KE(R)HO, Essi ei siis osaa sanoa r-kirjainta. Hoitotäti sattui tuomaan samaan aikaan Essin kavereita, joten neiti meni ihan innolla kerhotädin mukaan.

Hakiessa sain mukaani sinne tänne sinkoilevan energiapallon, Essi viiletti parikymmentä metriä rattaiden edellä koko matkan. Kerhossa oli ollut hirveän kivaa, oli syöty eväitä ja leikitty ja luettu satuja ja piirretty ja ja ja... Essi odottaa jo nyt innolla ensi viikkoa ja uutta kerhoilua. Kotona Essin kassista löytyi kerhossa piirretty kuva, Essi laittoi sen ihan itse jääkaapin oveen magneeteilla kiinni. Niisk, minne mun toinen pieni vauva meni?

(Laskiko kukaan, montako huutomerkkiä käytin?)