Posti toi ystävällisesti Lasten oman kirjakerhon kuukauden paketin ja siinä oli mukana Möhköfantti-dvd. Levy aiheutti ilmeen kirkastumisen niin äidillä kuin tyttärelläkin, minulla siksi, että sillä saa tunnin rauhaa tuosta isommasta riiviöstä, Essillä kai siksi, että tuo sohvaperuna kyllä jaksaisi katsella noita vanhojakin tunnista toiseen saati sitten uusia... Kuka muka on sanonut, että lapsia ei kasvateta istuttamalla telkan ääreen ja painamalla play viihdelaitteista? Niin, kysyn vaan!

Puurokin upposi Essin naamariin ennätysvauhtia, lahjoin törkeästi Möhköfantilla. Sitten olohuoneeseen ja Möhköfantti dvd-asemaan - tai ei, dvd:n kaukosäädintä ei näy. Meidän alakerran dvd on hajoamispisteessä, laitteen näppäimet ei toimi. Paniikissa etsin kaukosäädintä, näin sieluni silmin kuinka elämäni kuvat vilahtivat edes... ei kun siis tunnin lepotauko ilman isoa riiviötä liihotteli kauas näköpiiristäni. Valjastin jo Essinkin avuksi etsintään, Essin menetelmät vain ovat vähemmän perinteisiä:

Kaukosäädin! Missä sinä olet???

Sitten käsi korvalle ja hetki kuuntelua ja sama alusta. Hassu riiviö!

Epätoivoissani soitin jo Miehelle, mikään ei piristä niin kuin syntipukin haukkuminen. Viimeksi kaukosäädintä olivat käytelleet Mies ja Vauva, katselivat mokomat MacGyveriä jonain männäiltana. Soiton jälkeen puhkuin uutta tahtoa löytää kaukosäädin ja aloin purkamaan sohvaa. En sentään paloiksi enkä kirveellä, kiskoin vain istuintyynyjä irti ja BINGO! Ensimmäisen tyynyn alla tuo kaivattu kapistus luurasi. Essi huuteli kannustavasti vieressä JIPPII! JIPPII!

Möhköfantti koneeseen, Vauva hetkeksi syliin nukahtamaan ja ihana rauha laskeutui taloon. Tämä se vasta on kotiäidin elämää!