BB loppui jo torstaina, mutta vasta nyt sain itsestäni edes sen verran irti, että kirjoittaisin edes pari riviä. Perttu sitten meni voittamaan, voi plääh! Joku viisas joskus sanoi, että kansa valitsee omannäköisensä voittajan. Voi apua, en minä tahdo olla vanhoja (huonoja) herjoja heittelevä showmies!

Tupla-plääh vielä sille, että Perttu-fanit saivat juntattua tahtonsa läpi. Semminkin kun käytös on ollut todella ala-arvoista. Sen vielä ymmärrän, että omaa suosikkia kehutaan ja suosikin virheitä pyritään loiventamaan. (Tosin aika typerää sekin, minua ainakin lämmitti Pertun kiukkukohtaus - ihanaa, että miehestä välillä löytyi muitakin sävyjä kuin tyhjän nauraminen.) Mutta onko fanittamisen kääntöpuolena ihan pakko olla muiden haukkuminen ja suoranainen p*skan heitto? Ihan aikuisten oikeasti?

Aionkin seuraavaksi missiokseni ottaa kännykät pois alle 18-vuotiailta tai vaihtoehtoisesti niin tiukat saldorajat, että keskenkasvuiset pysyvät poissa pilaamassa päivän. Lapset olkoot hiljaa kun aikuiset päättää _tärkeistä_ asioista!

Suurin yllätys finaalissa oli se, että Antti tippui ensimmäisenä. Olin ihan TÄH??? Antin koosteelle sai nauraa, huokasin jo helpotuksesta, että älyttömät kikkelin vilauttelut oli jätetty pois - ei sentään, niille oli oma koosteensa. Oliko ihan pakko? Antin vilautella ja Subin näyttää?

Tiina Tinderella tuli toiseksi, aika ylläri. Mutta hienosti Tiina haastattelun hoiti. Niinhän se on, että joskus tulee vähän tehtyä höpsösti, mitäpä sitä suotta puolustelemaan. Hyvä Tiina! Jos olisin feministi, niin saattaisin jopa mainita, että miehiähän pitää höykyttää... Mutta ei, ei pidä. Vieraita miehiä nimittäin, omalle saa kiukutella ihan niin paljon kuin sielu sietää. ;)

Toivonpa totisesti, että seuraava BB tarjoaa vähän enemmän kuin tämä ensimmäinen. Että kaikkia mielenkiintoisia ihmisiä ei äänestettäisi pois heti kärkeen ja että fanittaminen jakaantuisi tasaisemmin eri asukkien kesken. Saahan sitä toivoa, mihinkäs me suomalaiset juntit vuodessa muututtaisiin...