Eilen oli ihan tavallinen päivä, töistä kotiin päästyäni imettelin ensin Exän, sitten napostelin pari pähkinää Miehen laittaman ruoan valmistumista odotellessani. Ex kinusi pähkinää, joten annoin pojalle puolikkaan saksanpähkinän. Poika tykkää pähkinöistä ja on syönyt niitä ilman mitään ongelmia. Nytkin kaikki meni hyvin aluksi, Ex muussasi pähkinän suussaan muruiksi. Ex alkoi repimään lehtiä pois pöydältä ja Mies tietenkin kielsi, mikä sai Exän vetämään henkeä aloittaakseen raivokkaan huudon. Virhe, pähkinänmurut menivät henkeen ja salpasivat hengityksen.

Mies taputteli Exää selkään ja kantoi punertuvaa lasta luokseni. Hyvin pian saimme taputeltua ja puristeltua ja roikoteltua niin, että Ex alkoi saamaan taas henkeä. Lyhyitä henkäyksiä, limaa tuli ihan järkyttäviä määriä. Poika yski tosi paljon. Yskimen rauhoittui ja hengittely parani, mutta yskähtely jäi silti päälle. Soitin terkkariin kysyäkseni, että mites nyt edetään. Pahin säikähdys oli jo ennättänyt mennä ohi. Lääkärin neuvo oli yksinkertainen: Tilaat ambulanssin hätäkeskuksesta ja Keskussairaalaan. Vaikka tilanne oli sillä hetkellä hyvä, ei voi mitenkään tietää onko jotain kuitenkin jäänyt keuhkoihin. Pahimmassa tapauksessa hengitystiet voivat turvota umpeen. Kammo! Hyvä kun selvisin hätäkeskussoitostä, itku oli pinnassa.

Ambulanssin odotus tuntui ikuisuudelta, mutta sieltähän se saapui ja matkasimme Keskussairaalaan. Ensihoitaja tutki Exän ja seurasi tilaa, hapetus oli ihan hyvä. Ex jopa nukahti syliini. Keskussairaalassa korvalääkäri kuunteli Exän keuhkoja ja määräsi röntgenin, jonka pohjalta sitten voisi paremmin tehdä päätöksiä. Röntgenin ottaminen noin pienestä on aina ankeaa, niin nytkin. Voi sitä kiukkua, kun nuori mies piti saada pysymään edes se pieni hetki paikoillaan.

Kuvat näyttivät, että toinen keuhko ei ehkä hapetu ihan yhtä hyvin kuin toinen eli varmuuden vuoksi seuraavaksi toimenpiteeksi pitäisi tehdä tähystys. Keskussairaalassa sitä ei voitaisi tehdä kuin vasta seuraavana päivänä, joten seuraavaksi meille tuli siirto Tyksiin. Exälle laitettiin siirtoa varten tippa, mitään ei saanut syödä tai juoda nukutuksen takia. Kaksi ensimmäistä yritystä käteen epäonnistuivat, voi sitä huudon ja raivon määrää. Päähän sitten saatiin laitettua jo ekalla yrityksellä. Tuolla yläpalkin kuvassahan voi ihailla Exän hienoja verisuonia... Siirtoambulanssi saapui ja käärin sairaalapaitaisen Exän isoon pyyhkeeseen ja matkaan. Hapetusta seurattiin koko parituntisen ajan ja kun saavuimme Tyksiin, oli leikkaussali jo odottamassa poikaa. Sinne veivät Exän ja minä jäin huoneeseen odottamaan. Koska imetän, sain erikoispalvelua eli mehua ja leipää ja jogurttia huoneeseen. Olikin ihana saada syödä edes jotain, minultakin jäi syöminen väliin.

Laittelin lattialle petini ja pötköttelin siinä. Aika pian tuli jo sana, että Ex on heräämössä ja tulee ihan pian osastolle. Rauhallinen poika katseli isoin silmin ympärilleen ja alkoi heti itkemään, kun näki minut. Hoitaja kertoi, että toimenpide oli ollut nopea, koska keuhkoista ei ollut löytynyt mitään. Syliin sain ottaa, mutta imetystä olisi lykättävä ainakin pari tuntia nielun puudutuksen takia. Ex yritti kaivautua paitani sisään eikä halunnut enää takaisin pinnikseen. Sain kuitenkin pojan taputeltua sinne uneen, viereeni en uskaltanut ottaa, koska olisin saattanut vahingossa imettää. :P Torkuin ja odottelin kahden tunnin kulumista. Kun kaksi tuntia oli mennyt, Ex nukkui edelleen, mutta heräsi vähän ajan kuluttua sairaanhoitajan tarkastukseen, joten sain lopultakin vauvani rinnalle. Rinta maistui hienosti ja loppuyön Ex nukkuikin kainalossani, ei yhtään enää suostunut pinnasänkyyn. Intuboinnista ja tähystyksestä huolimatta Ex vaikutti pirteälle eikä äänikään kuulostanut erikoisen käheälle.

Aamulla odottelimme kolmisen tuntia korvalääkäriä päästämään meidät kotiin. Siinäpä olikin jobia kerrakseen juosta pitkin lasten kirurgisen osaston käytäviä vauhtivesselin perässä. Ruoka ei pojalle maistunut, mutta uusi tuttavuus taaperokärry oli tosi rakkautta. Korvalääkäri vielä kertoi, että keuhkoputken alusta oli imetty pähkinän paloja ja limaa ja koska keuhkoja on tähystetty edessä on viikon antibioottikuuri. Kotimatka sujui reteästi taksilla, alle vuorokaudessa tuli ajeltua siksakia ihan riittämiin.

Ex on elämänsä vedossa, Essiä harmittaa kun ei päässyt sairaalaan, Mies laverteli heti kaikki kuulumiset sukulaisilleen ja minulla särkee päätä ja on väsy. Paljon melua yhdestä pienestä puolikkaasta saksanpähkinästä.