Törmäsinpä eilen blogisurffaillessani erään perheen sääntökokoelmaan. Aivan uskomaton sääntörakennelma, edes sen soveltaminen ei tässä perheessä onnistuisi. Juu, olemme aivan liian yksinkertaisia, meille pitää olla vähän muistettavaa. Joten tässäpä meidän säännöt:

ENSIMMÄINEN SÄÄNTÖ:

Lapset eivät saa tappaa toisiaan. Eikä isiä, isi tuo taloon isoimman rahatukun. Jos jonkun on ihan pakko tappaa joku, niin se on sitten äiti, joka päättää myös kohteen itse.

TOINEN SÄÄNTÖ:

Äidin irkkaamista, blogaamista ja muuta koneella notkumista ei saa häiritä ellei se ole välttämätöntä säännön numero yksi noudattamiseksi.

KOLMAS SÄÄNTÖ:

Äiti saa aina ensin valita herkuista, muut saavat vasta kun äiti on saanut tarpeekseen (niin kuin se muka olisi mahdollista...). Äidin herkkujemmaan EI kosketa. Ai niin, ellei sitten ole pakko säännön yksi ja kaksi noudattamiseksi.

Aah Asimovia ja robotiikan sääntöjä, sillä nyt päästään käsiksi siihen TODELLA tärkeään sääntöön eli nyt seuraa kaiken kruunu:

NOLLAS SÄÄNTÖ:

Äiti ei ole olemassa lapsia varten vaan lapset äitiä varten. Tämän nojalla julistan itseni tämän perheyksikön ehdottomaksi sivistyneeksi yksinvaltiaaksi ei kun siis sanotaan nyt kerrankin suoraan eli diktaattoriksi.

Jos asioista on valittamista tai jos joku haluaisi muuttaa sääntöjä (en kyllä ymmärrä miten kukaan voisi haluta!), anarkian ei kun demokratian nimissä valitusoikeutta voi noudattaa joka kuun 35. päivä Jupiterin kolmannessa kuussa tehdyllä kirjallisella valituksella / muutosehdotuksella.