BB:tä tulee katsottua vähän vaihtelevalla innolla. Välillä katselemisen esti sekin, että perheellisen on pahempi seurata ohjelmaa, jossa kiroillaan antaumuksella, kovaa ja jatkuvasti. Onneksi viime viikon viikkotehtävä ja sen osatehtävä kiroilukielto on vähän siivonnut kielenkäyttöä. Toisaalta riitelyn, kiusaamisen ja kyräilyn katseleminen ei sekään ole kovin antoisaa. Eilen talossa taas keskusteltiin rakentavasti, saapa nähdä miten paljon selän takana jauhamista tuokin keskustelu jatkossa aihettaa…

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Cheryllin ympärillä kuohuu usein. Ilmeisesti blondi on osaltaan helppo kohde ihan kiusaamisellekin saati että osan ristiriidoista neiti tuo esille myös itse. Asioiden nostaminen pöydälle on todella kunnioitettavaa, varsinkin kun Cheryllin nostot ovat usein päätyneet huutomyrskyyn ja viestintuojan itsensä teilaamiseen joukolla. Erityisen kunnioitettavana pidän sitä, että Cheryll ihan oikeasti myös asettuu välillä tulilinjalle puolustamaan muita. Negatiivista on se, että usein Cheryll ei osaa pukea asiaa sanoiksi vaan jää junnaamaan paikalleen. Suullinen ilmaisu ei ehkä ole Cheryllin juttu? Yllättäen talon blondin roolin ottanut neitonen havannoi yllättävän terävästi ja osuenkin ympäristön ihmissuhteita, pojot myös siitä. Niin ja miinukset siitä, että valitettavasti Cheryll tuo joskus esille asioita, joita ainakaan minä en ole todennut. Liian vilkas sisäinen mielikuvitus vaiko mulla huonot lasit?

 

Toinen joukkosimputuksen kohde on Tero, jota pidetään vetäytyjänä, joka ei vaan anna itsestään mitään. Teron ja Mariannen suhde on loputon konfliktien aarrearkku, sillä sopalla on niin monta halukasta sekoittajaa ettei voi kuin ihmetellä. Riidoissa Terokaan ei saa sanottua asiaansa ja on taitava väistelemään kysymyksiä. Toisaalta ehkä Tero myös tarkoituksella vetäytyy joukkotappeluista esittämällä vaikeasti tartuttavaa. Eilen herran pyysi hetkeksi Cheryllin syrjään taistelusta ja olikin mielenkiintoista nähdä kahden hylkiön lähentymistä. Toisaalta en pitänyt siitä, että kahdenkeskisen keskustelutuokion jälkeen Tero pyrki hyssyttelemään Cherylliä hiljaiseksi.

 

Niko on värikäs persoona niin hyvässä kuin pahassa. Ehkä viime aikoina Niko ei välttämättä ole hankkiutunut enää kiivaimpaan taistoon. Syystäkin, herran ”keskustelu”tekniikka on luvalla sanoen aivan kammottava. Niko huutaa toisen päälle aggressiivisesti ja käyttäytyy todella tökerösti. Mahdollinen pointtikin jää ikävän asenteen alle. En tiedä tiedostaako Niko itse huutamistaan, huvittavia hetkiä on ollut esim. se kun Niko huutaa Terolle ”älä huuda mulle” ja ainakaan katsoja ei saa Nikon huutamiselta mitään selvää siitä mitä Tero yrittää sanoa. ;) Niko on kova puhumaan pahaa toisista selän takana, herran viha Johania kohtaan suorastaan koomista.

 

Andreas on kerännyt taloon itselleen pienen hovin. Harmillisesti herran itsensä kannalta hänen hoviinsa kuuluminen on ollut tuulinen paikka, jo talosta poistuneet Maria ja Mia olivat oleellinen osa Andreaksen valtakuntaa. En pidä siitä, että Andreas pyrkii hallinnoimaan koko taloa. Riidoissa herra sovittelee harteilleen ylituomarin viitan ja pyrkii hallinnoimaan keskustelua ja mielipiteitä. Ade on myös kova tekemään ikävän osuvaa pilaa hovinsa ulkopuolisista. Harvoin Aden tarvitsee taistella yksin, yleensä kun Ade heittää jonkun luun pöydälle, hovi hoitelee luun järsimisen loppuun yhteisymmärryksessä. Andreas jos kuka on kunnostautunut selän takana puhumisessa.

 

Andreaksen pikkuapulaisia ovat Anniina ja Jari-Matti. Ansku-raukka vaikuttaa helposti ohjailtavalta ihmiseltä, joka pyrkii karttamaan riitatilanteita tajuamatta kuitenkaan hengailevansa pääasiassa joukossa, joka hakee niitä. Jari-Matilla on sukset ristissä Cheryllin kanssa, ei riitä miehen ajattelu ymmärtämään blondin tippaleipää. Herra vaikuttaa kyllä oikein symppikseltä, ei siinä mitään. Jotenkin vain tuntuu, että riitatilanteissa Ja-Ma ei ymmärrä, miten vähän tilaa hän on antaa muiden mielipiteille ja kannoille.

 

Mariannen lempiaihe on Tero. Jos jossain vain on mahdollisuus valittaa Terosta, niin Marianne on aina valmis osallistumaan. Neiti jahkaa ja jauhaa loppumattomiin, eikä pointti vaan tule selville. Oman äänen kaiku on vain niin ihana? Muutenkin tuntuu etten yhtään jaksa kuunnella miten kypsä ja vääryttä kokenut Marianne on. Miehet varsinkin on tosi ilkeitä ja hyväksikäyttäviä ja silti neiti haluaa ehdottomasti hengailla just miesten kanssa… Niin ja se seksi! Tämmöisen vanhan tädin on niin kovin vaikea ymmärtää kulutushysteriaa seksin suhteen. Pahinta kai on se, että neidin sfääreissä on jotain niin tuttuja muistumia omastakin nuoruudesta, maailma vaan oli niin mustavalkoinen silloin. Tälleen vanhempana sitä on joutunut vähän antamaan periksi siitä periaatteesta, että muut ovat pahoja ja tyhmiä ja minä itse väärinymmärretty nero. Tosi vähän vaan onneksi.

 

Johan ja Tuuli kyräilevät toisiaan. Vanhaa pahaa karmaa, sitä sattuu. Talon riidoissa he minusta tuntuvat niin kovin ulkopuolisilta. Onhan joku Niko todella yrittänyt ärsyttää Johania, mutta kun Johan ei ärsyynny. Mikä tietenkin saa Nikon ärtymään entistä enemmän…

 

Talon touhuja seuraillessa tulee joskus mieleen että onko asioista pakko tehdä noin kamalaa soppaa aina. Eikö vähemmälläkin pääsisi, silleen ihqkivaa kaikki yhdessä vaan! Voisin tosin potkia Anniinaa persuksille kun neito tilittää miten kivaa kaikilla taas oli yhdessä keskustellessa… Ei yhtään läyhäämistä hei? Yh!