Taas oli vaihteeksi neuvola, viikot menee niin äkkiä. Johan noita on koossa joku 16+5 kai?

Normisettiä, hemppa laskenut kuten odotettavissa oli. Eiköhän se vielä tälläkin kertaa vaju tuonne jonnekin 120 alle ja käteen tulee rautatabut. Yyh, en välittäisi. Tosin viimeksikin taisin muistaa syödä kokonaista kaksi tabua ja siitäkin huolimatta hemppa kyllä nousi loppuraskaudessa taas. Sydänääniä ei meinattu millään saada kuuluviin. Ihailtavaa kärsivällisyyttä kyllä terkkarilla kun jaksoi veivata, mun puolesta olisi saanut jo olla. Erheenä oli se, että terkkari kuvitteli vauvan olevan tavallinen vauva, joka viihtyy kohdun alalaidassa. Tietenkin näillä geeneillä tulee vastarannankiiskejä, joten vauvahan piilotteli ylhäällä. Syke oli 135.

Kerroin sunnuntain pikkumokastani eli onnistuin löytämään jääkaapista kaksi kuukautta vanhalla päiväyksellä olevaa Creme Bonjouria ja vetämään sitä nassuun leivän päällä. Niin, se vanhuushan siis valkeni vasta maanantaina... Noh, tuskinpa siitä mitään tuli, kun ei mitään oireitakaan ole ollut. Mutta uskomatonta miten moinen purkki on voinut hautua vaanimassa jossain takana näin kauan.