Ilmeisesti eiliset jomotukset olivatkin tavallista oksutautia. Mikään ei pysynyt vatsassa, oksentelin yöllä vettäkin. Mies oli kultainen ja laitteli aamulla töihin lähtiessään mulle Osmosalit, olipas pahaa! Ja ylös tuli sekin sujuvasti.
Puolikuolleena yritin selvitä sitten lasten kanssa päivän, killitin Osmosalia tyyliin desi per tunti, jotta olisi edes toivoa saada nestettä pysymään sisällä. Ei ole sairastaminen äidin juttu ei. Törkeästi nukuin jopa Vauvan kanssa päiväunet, kun Esikoinen katseli videolta Stuart Littleä - tai niin ainakin luulin, levitteli mokoma mun lankoja ympäriinsä.
Vähitellen on taas vatsa alkanut kestämään, kyllä tämä tästä. Ihanaa köllötellä, kun ei heti tunnu siltä, että oksu lentää ihan sillä sekunnilla, kun menee vaakaan.
Pahinta tässä on se, että Vauva on täysin rintalapsi. Pelotti jo, että mitäs jos oksentelu ja ripulointi vaikuttaa niin, että maitoni vähenee. :( Pakastimessa mulla olisi ruhtinaalliset 50 ml lypsettyä, ei ole tarvinnyt lypsää, kun pumppu nimeltä Esikoinen pitää kyllä huolen että pingotusten takia ei tarvitse Aventia vaivata. ;)
Olisi tosi iso kynnys ostaa kaupasta korviketta, Vauva ei ole eläissään saanut mitään muuta kuin rintamaitoani, d-vitamiini tippoja ja rintatulehdukseen syömäni antibiootikuurin aikana ja jälkeen herra nautiskeli myös tissimaitonsa maitohappobakteerikuorrutuksella hetken aikaa. Ja muutenkin, olisi pahin mahdollinen hetki ruveta urheilemaan jonkun korvikkeen kanssa, kun Vauva olisi taatusti altistunut pöpöilleni. Vauvat tosin on yllättävän sinnikkäitä, Vauva on sen verran iso ja potra poika, että pärjäisi kyllä hetken vähän vähemmän vuolaammilla maidoillakin, minusta äitinä se vaan tuntuisi pahalta.
Olen nyt varmuuden vuoksi rajoittanut Esikoisen pääsyä rinnalle. Tosi hyvin tyttö on sen ottanutkin, kun olen selittänyt, että äidillä on nyt masu pipi ja on pakko säästää kaikki maito Vauvalle, joka ei voi syödä vielä muuta kuin tissimaitoa. Ehkäpä neitoseni on entistä enemmän vieroittumaan päin, rinta ja maito väistyvät vähitellen ison tytön asioiden tieltä. Kuten fiksummat ovat sanoneet, vieroittuminen on vaihe, joka tulee taatusti jokaiselle normaalille lapselle.
Välillä jo mietin sitä, että miten mahdotonta olisi saada nesteytystä terkkarissa, jos tauti jatkuu pahana ja Vauvan maidot ovat vaakalaudalla. Ei varmaan kovin helppoa, Suomessa annetaan niin kovin helposti aina neuvoksi se, että kaupasta saa kyllä Tuttelia. Mutta mitäs sitten, jos ei halua antaa Tuttelia kuin vasta ihan pakon edessä? Perustelepa siinä sitten jo pelkän korvike ajatuksen vaikeutta ihmiselle, joka ei voi ymmärtää, että edes parin kuukauden yksinomainen täysimetys on mahdollista saati sitten kuusi kuukautta, joka on nykyisin suositus.
Puolikuolleena yritin selvitä sitten lasten kanssa päivän, killitin Osmosalia tyyliin desi per tunti, jotta olisi edes toivoa saada nestettä pysymään sisällä. Ei ole sairastaminen äidin juttu ei. Törkeästi nukuin jopa Vauvan kanssa päiväunet, kun Esikoinen katseli videolta Stuart Littleä - tai niin ainakin luulin, levitteli mokoma mun lankoja ympäriinsä.
Vähitellen on taas vatsa alkanut kestämään, kyllä tämä tästä. Ihanaa köllötellä, kun ei heti tunnu siltä, että oksu lentää ihan sillä sekunnilla, kun menee vaakaan.
Pahinta tässä on se, että Vauva on täysin rintalapsi. Pelotti jo, että mitäs jos oksentelu ja ripulointi vaikuttaa niin, että maitoni vähenee. :( Pakastimessa mulla olisi ruhtinaalliset 50 ml lypsettyä, ei ole tarvinnyt lypsää, kun pumppu nimeltä Esikoinen pitää kyllä huolen että pingotusten takia ei tarvitse Aventia vaivata. ;)
Olisi tosi iso kynnys ostaa kaupasta korviketta, Vauva ei ole eläissään saanut mitään muuta kuin rintamaitoani, d-vitamiini tippoja ja rintatulehdukseen syömäni antibiootikuurin aikana ja jälkeen herra nautiskeli myös tissimaitonsa maitohappobakteerikuorrutuksella hetken aikaa. Ja muutenkin, olisi pahin mahdollinen hetki ruveta urheilemaan jonkun korvikkeen kanssa, kun Vauva olisi taatusti altistunut pöpöilleni. Vauvat tosin on yllättävän sinnikkäitä, Vauva on sen verran iso ja potra poika, että pärjäisi kyllä hetken vähän vähemmän vuolaammilla maidoillakin, minusta äitinä se vaan tuntuisi pahalta.
Olen nyt varmuuden vuoksi rajoittanut Esikoisen pääsyä rinnalle. Tosi hyvin tyttö on sen ottanutkin, kun olen selittänyt, että äidillä on nyt masu pipi ja on pakko säästää kaikki maito Vauvalle, joka ei voi syödä vielä muuta kuin tissimaitoa. Ehkäpä neitoseni on entistä enemmän vieroittumaan päin, rinta ja maito väistyvät vähitellen ison tytön asioiden tieltä. Kuten fiksummat ovat sanoneet, vieroittuminen on vaihe, joka tulee taatusti jokaiselle normaalille lapselle.
Välillä jo mietin sitä, että miten mahdotonta olisi saada nesteytystä terkkarissa, jos tauti jatkuu pahana ja Vauvan maidot ovat vaakalaudalla. Ei varmaan kovin helppoa, Suomessa annetaan niin kovin helposti aina neuvoksi se, että kaupasta saa kyllä Tuttelia. Mutta mitäs sitten, jos ei halua antaa Tuttelia kuin vasta ihan pakon edessä? Perustelepa siinä sitten jo pelkän korvike ajatuksen vaikeutta ihmiselle, joka ei voi ymmärtää, että edes parin kuukauden yksinomainen täysimetys on mahdollista saati sitten kuusi kuukautta, joka on nykyisin suositus.
Kommentit