Jostain mystisestä syystä kohtaus hellitti öisen blogaukseni jälkeen ja sain nukuttua tunnin pari. Heräsin joskus viideltä ja kun olo oli hyvä, huokasin helpotuksesta ja menin syömään ja juomaan alakertaan. Vähän vanukasta ja vettä, ISO VIRHE! Ei mennyt kuin hetki, niin kipu iski taas. Siinäpä sitten oksentelin ja torkuin taas.

Päivystys aukeni yhdeltätoista, sinne. Paikalla oli eri lääkäri kuin viimeksi, tenttasi vaan olenko raskaana ja kun kerran en ole, niin Litalgin piikki vaan kankkuun. Kivasti muuten tuommoinen 5 ml kirvelee lihaksessa, mutta mitä väliä, aine helpotti vähän, pystyin taas kävelemään kutakuinkin suorassa. Sain myös reseptin Litalgin-suppoihin.

Se oli vähän tylsää, että lääkäri oli sitä mieltä, että Teratologinen tietopalvelu antaa vain ja ainoastaan tietoa raskaudenaikaisesta lääkityksestä, imetyksestä ja sen kanssa sopivista lääkeaineista heillä ei kuulemma ole mitään tietoa. Ja sekin on kuulemma vain minun USKOMUKSENI, että olen saanut sieltä tiedon, että Litalgin sopii satunnaisesti käytettynä myös imettäville äideille! Siis haloo, anna mun kaikki kestää! Sehän ei ole ollenkaan mielipidekysymys vaan fakta, että teratologinen kerää tietoa sekä raskauden että imetyksen aikaisesta lääkityksestä (+ muistakin kemikaaleista). Minä sain lääkkeeni, kun olin itse ottanut asiasta selvää, sääli vaan seuraavaa imettäjää, jonka kohdalla ylimieliset lääkärit eivät vaivaudu ottamaan asioista selvää.

Päivä on mennyt nukkuessa, kipu hellitti lopulta kokonaan. Olo on tosi hyvä, toipuminen on vuorokauden edellä kahta edellistä kohtausta. Rakastan Litalginia! Nälkä on hirveä, mutta yritän syödä varovasti. Juominen on muutenkin tärkeämpää, jotta Vauvalle riittää Litalginilla terästettyä maitoa, ties miten rennoksi poju vielä muuttuukaan. ;) Tosin enhän minä olekaan enää mitään lääkitystä kaivannut piikin jälkeen, oli sen verran tehokas lievittäjä.

Huomenna laitan kännykän muistuttamaan lääkärin soittoajasta, homma on saatava eteenpäin. Olisin valmis heittämään hyvästit sappirakolleni vaikka kuinka pian. Eihän tuosta ole kuin pelkkää harmia, turhan kivinen tie on edessä päin, jos en moisesta kivisäkistä eroon pääse.