taitaa olla keskiviikko. Mitenkähän nyt näin...

Postilaatikkoneuroosini pahenee päivä päivältä. Joku päivä potkin mokoman pettymysten lootan hajalle, jos ei pian ala kuulumaan aikaa Aluesairaalaan. Minä tahdon puukon alle pian, jotta voin palauttaa ruokavalioni kulmakiven, kallion ja peruspilarin takaisin sille kuuluvalle jalustalle. Kyllä, jokainen soluni suorastaan huutaa suklaata. Miksiköhän jotkut väittää, että suklaa olisi seksin korvike - sääli kun se yhtälö ei toimi kuin yhteen suuntaan. :/ Mutta ehkä jo huomenna postipoika on antelias.

Vaihdokki häipyi valitettavasti tästä osoitteesta jo maanantaina vieraiden mukana, meillä on taas vanha tutta känkkäränkkä Esikoinen. Että voikin olla ikävä Vaihdokkia! Jo heti aamusta kitinä ja vätinä alkaa. Ei ikinä uskoisi, miten mitättömistä asioista voi vätistä ja rääkyä kun taito on hyppysissä. Posti toi tänään Esikoiselle Lasten parhaat kirjat kirjapaketin, siinä oli kylkiäisenä rantapallo. Puhalsin sen marttyyriäidin sädekehä loistaen (puhaltaminen on minulle epämiellyttävää ja kivuliasta), mutta eihän se Esikoiselle kelvannut. Tyttö puristeli ilmoja pallosta minkä kerkisi ja vainosi minua pari kymmentä minuutti vätisemällä, että "Essi tahtoo puhaltaa, vää vää vää!!!" Selevä, Essi puhaltaa sitten, mutta kun ei osaa. Ja minkäs MINÄ sille mahdan, että lapsi ei osaa? Lopetin rääkynän ja vätinän kuten vain tämmöinen lempeä äiti osaa: Takavarikoin koko pallon takan päälle. Parempi kunnon parkuraivarit kuin koko päivä taukoamatonta vätinää...

Ööh, kammomamma? Soittakaa joku pliis sossu hakemaan tuo kitisijä pois, tuo oli vain yksi lukemattomista kitinän aiheista. Samoin neiti tuhlaa väsymättä energiaansa Vauvan paukuttamiseen runsaalla valikoimalla leluja, Vauva saa myös kyytiä vaatteista repimällä ja rullaamalla pitkin poikin ja Esikoisen kuulokin on lakannut täysin toimimasta. Huokaus, kuinkas monta näitä tahtokausia oikein olikaan?

Vauva taas näytti tänään äitilaumalle mallia äiti-lapsipiirissä miten punnertaminen oikein sujuu. Siinä missä äidit ähisivät naama punaisena poika veteli kevyesti punnerruksen toisensa jälkeen. Ihmeellisintä on se, että herra jaksaa moista harrastusta aamusta iltaan. Nyt jumppailu on siirtynyt jo imetyshetkiinkin. Peppu nousee kohti kattoa, mutta tissittely jatkuu silti. Saapa nähdä missä vaiheessa Vauva keksii Esikoista suuresti ärsyttäneen ominaisuuden tissistä: Tissiä on mahdoton syödä niin, että nenä oli samanaikaisesti kohtisuoraan patjaa vasten. Maltan tuskin odottaa niitä raivareita... Eilen Vauva ryömi vessaan ja suoraan Esikoisen pottaa tutkimaan, tänä aamuna poika katseli sillä silmällä rappusia, joten Mies korjasi töitten jälkeen pika pikaa Esikoisen hajoittaman turvaportin ja kiinnitti sen paikalleen. Edes vähän haastetta, nikkaroikoon itsensä siitä seuraavaksi läpi jos yläkertaan mielii...