Maanantai ja sataa kuin aisaa - liekö tässä nyt joku suurempikin salaliitto takana? ;)

Eilen poimin pihamaalta ämpärillisen mustia- ja punaisia herukoita, se oli pelkkä pintaraapaisu valitettavasti. Pihamaa on vanha ja ennen taidettiin tunkea joka paikka niin täyteen hyötykasvia, että taatusti omavaraisuus oli taattu. Ei siinä muuten mitään, mutta kun meillä ei oikein juoda ja käytetä pihamarjoja. Minusta on kamala tunkea kilokaupalla sokeria mehuun, jotta Essi suostuisi sitä juomaankin. Monena vuonna olenkin ihan tarkoituksella poiminut tasan sen vähän, mille meillä löytyy käyttöä ja jättänyt loput linnuille. Tosin onhan minulle ääneenkin tätä käytäntöä joskus ihmetelty, mutta minusta kaikkein typerintä on tehdä turhaa työtä (vilkutus Elmalle, tutusta asiasta blogasit vaikkei meillä ihan tuota kuitenkaan eletä).

Essin kanssa oli oikein kiva poimia, neiti istui välillä jaloissani ja söi alaoksilta marjoja ja yhdessä hoilasimme lauluja. On se vaan äärimmäisen suloista, kun tuommoinen 3,5-vuotias laulaa "Liiku, kun mä laitan livee... Liiku, meil on aina bileet... Liiku, liiku paitas hikeen... Liiku liiku liiku liiku liiku". Taken vei illalla mennessään ja sain vasta aamulla kaivettua Mehumaijan kätköistään. No joo, tosi kätkö, rapussa oli - meillä ei turhaan laiteta tavaroita takaisin oikeille paikoilleen.

Mehustuksen tuoksu on ihana! Tuntuu niin hassulta olla nykyisin se, joka mehustaa, sehän on äidin työ. Muistan ne monet ja monet kerrat kun oma äiti teki mehua. Missä välissä aika hyppäsi näin, että minä olen nyt se mehustava äiti? Essi kyseli miljoona kertaa mitä minä puuhaan ja Vauvakin kurkisteli sylistä puuhia. Kun Mehumaija oli puuhansa hoitanut, huomasin, että eihän mulla olekaan hienosokeria! Hmm, taas sitä tuli lähdettyä soitellen sotaan... Ei se mitään, iskin mehun sekaan parit kouralliset palasokeria. Hyvin sulivat nekin. Loput sitten makeutellaan laimennus vaiheessa vasta, pakastan nuo joten säilyvät kyllä.

Vauva viihdytti välillä itseään takassa:

6895.jpg

Vauvaa harmitti, että törkeä äiti vie pojan pois kivasta puuhasta ja vielä kuvaakin! Ei voi mitään, elämähän on paitsi kallista myös yhtä kärsimystä. ;)